Sata syytä olla onnellinen 13/100

TASA-ARVOISUUS.

Tiedän että perjantain eduskunta päätös on vain pieni askel.
Tiedän että on vielä pitkä matka edessä.
Mutta se tunne ja fiilis.
Se yhteisöllisyys ja tuki ja kannatus mitä tämä asia sai aikaan.
Nostattaa kylmät väreet.

Kahden aikaan töissä, kädet tärisi ja mietin uskallanko tarkistaa
netistä miten siinä äänestyksessä kävi.
Avasin puhelimen ja tuntui että sydän pysähtyy.
Media rummutti tasa-arvoisuuden puolesta.
Mä kiljuin työpaikan käytävällä sydämeni kyllyydestä.
Ja ilman sen suurempaa ajatusta mun suusta pääsi huuto "se meni läpi"
ja siinä samassa mun luokse juoksee joukko työkavereita halaamaan ja onnittelemaan.
Siis juuri ne työkaverit joiden kanssa olen työskennellyt vasta neljä kuukautta, jotka ei tiedä parisuhteestani,ei siitä että jaan elämäni vaimon kanssa.

Kyyneleet silmissä otin vastaan halauksia ja onnitteluja.
Työkaverit lisäsivät facebookkiin tahdon kuvia ja yhtäkkiä tuntui että olen onnellinen, olen onnellinen juuri tällaisena, mun ei tarvitse vaijeta eikä hävetä, eikä salata sitä mitä mä olen.

Kotimatkalla kaupungilla tuntui vapaus, ihmiset hymyilivät ja musta tuntui että on helppo kävellä.
Junassa ihmiset puhuivat eduskunnan äänestyksestä vierustovereilleen jotkut puhelimessa.
Mutta kaikki tuntui olevan helpottuneita ja onnellisia.

Pitkä matka on vielä edessä.
Mutta tämä oli jo jotain todella merkittävää.

Hys, Hys

Raha-asiat ja riidat ovat yleisesti sellaisia asioita mistä ei hirveästi kavereille kerrota.
No mä oon vähä ottanut eri kannan, kerron melko avoimesti parisuhteemme riidoista parille ystävälle, näin saan uutta näkökulmaa ja purettua tilannetta jonkun ulkopuolisenkin kanssa -se kannattaa.
No mutta raha.
Se on yleisesti sellainen asia mistä ihmiset ei hirveästi puhu eikä pukahda.

Ja koska nyt eletään kesähäiden sesonki aikaa ajattelin höpöttää vähän HääBudjetti asiaa.
Muutamassa blogissa ja muutenkin mediassa pyörii paljon juttua paljonko pariskunnat ovat valmiita laittamaan siihen tärkeään päiväänsä. Siihen mitä ollaan parhaassa (pahimmassa) tapauksessa suunniteltu jo vuosia. Olen jopa kuullut sellaisesta kun HÄÄVAKUUTUS. Joo..

No mitä meidän häiden budjettiin tulee, niin oikeastaan mitään budjettia ei ollut.
Rahaa oli säästötilillä, mutta päätimme ettei niitä kaikkea yhteen päivään tuhlata.
Haluttiin pienet, intiimit, meidän näköiset juhlat( = pieni budjetti.)
Kaikki saatiin mitä haluttiin.
Rahaa sai eniten uppoamaan mökin vuokraan, mutta otettiin sekin sen kannalta että ei ikinä lomailla ulkomailla tai muutenkaan reissata, viikko mökillä sisälti juhlat ja meidän ensimmäisen loman "muualla kuin lapissa".
Häävaatteet valittiin niin että niitä voi jatkossakin käyttää, tosin mun maistraattimekko tuskin näkyy mun päällä hirveen usein (noh siihenkin upposi vaan 28e). Lisäksi valokuvaaja maksoi mutta se oli asia mistä en halunnut luopua. Trubaduuri oli myös aika tyyris, mutta puolison viime vuonna voittama NRJ:n pikavippi auttoi asiaan mukavasti. Ruokaa (teimme itse) ja juomaa 30hengelle ja pieniä koristeita ja härpäkkeitä.. Kyllähän niihin sai rahaa uppoamaan.
Mutta selvisimme niin että ostimme aina sitä mukaan kun rahaa oli, eli tavallaan kaikki hankinnat (-mökki) tehtiin kuukausipalkasta.

Pieni budjetti ei mielestäni tehnyt häistämme yhtään sen huonompaa tai parempaa.
Ja näin jälkeen päin alan miettimään; jos olisin hakenut kukkakaupasta kukat pöydille olisi siihen uponnut muutama kymppi kun nyt puolestani keräsin luonnon kukkia.Noh muistaako kukaan edes millaiset kukat siellä pöydällä oli? Niin.. Tai jos olisimmekin syöneet kertakäyttöastioiden sijasta hienoista lautasista mitkä olisin vuokrannut pitopalvelufirmasta... hmmm..
Pieniä juttuja. Ihmiset, hyvä ruoka ja mukava meininki tekee parhaat juhlat.
Ei sitä aina rahalla saa.

Niin ja tämä on tietenkin makuasia.
Jokainen järjestää juhlansa tavallaan ja rahallaan.

Hää-tapahtuma Sinellissä

Totta tosiaan, tänään koitti kauan odotettu päivä.
Tarkoitus oli suunnata aamupäivästä Variston Sinelliin hää-tapahtumaan ja sen jälkeen jatkaa synttäri/kaaso kekkereillä täällä meillä.
Noh kaikki ei (taas) mennyt suunnitelmien mukaan..
Puolisolle iski aamuyöstä vastatauti, ja piirakat ja kakkupohjat päätettiin tyrkätä pakkaseen ja tehdä uudet suunnitelmat.
Onneksi kaksi kaasoa kuitenkin lähti kanssani hää-tapahtumaan.

Minulla oli tarkoitus etsiä tapahtumasta ideoita kutsu-kortteihin sekä karkkibuffettiin.
Kutsu-kortti ideoita oli paljon, mutta ei juuri sellaista mitä itse kaipaisin..
(mutta kotona jatkettiin Kaaso J:n kanssa etsintöjä ja uskon että hyvä idea löytyi, paljastan asiasta enemmän kunhan puoliso palaa kartalle ja pääsen sen kanssa asiaa miettimään).
Otin kuitenkin kuvia tarjolla olevista ideoista:

Yksi pöllökortti oli pakko kuvata. 

Karkkibuffet ideoita ei sitten ollutkaan, muuta kun lasipurkin koristelua... Jätimme sen väliin ja päädyimme taas Kaaso J.n kanssa nettiin tekemään ideamatkailua ja se tuotti hyvän tuloksen.
Joten ei tämä päivä mikään turha kuitenkaan ollut.
Paikkakortteja ja muita ideoita tapahtumassa kyllä oli:

Itse ihastuin ideaan, jossa vieraat saavat jättää rahalahja kuoret koristeltuun laatikkoon jossa luki eväitä elämälle, sama idea toimisi myös niin että laatikkoon voisi pujauttaa hääparille kirjeen tai lappusen jossa olisi ohjeita tulevaa avioelämää varten.. Tämä jäi hautomaan mieleeni...
Lisäksi tein ihanan löydön, nimittäin löysin meille hääkuva kansion, joka samalla toimii vieraskirjana juhlissa. Kansion kannen ajattelin itse koristella, tässä kuitenkin yksi koristeltu versio:

Lisäksi mielestäni sinellin järjestämät tarjoilut olivat oikein maittavat:

Pommac-limua sekä suklaa sydämiä

Mieltä vähän masensi puolison kotiin jäänti ja huonovointisuus, mutta ideoita pursuaa nyt pää joten onnistunut tapahtuma. Nyt vain suunnitelmat aluille ja uutta kaaso tapaamista suunnittelemaan.

HääSuunnittelua osa?

Joo, hitaasti mutta varmasti -on kai se joku sananlasku.
Mua hiukan hirvittää tää meidän tahti. Mutta. katsotaan.

Artisti saatiin varattua, tai ainakin toivottavasti. Maanantaina se ainakin oli vielä vapaa tulemaan,
mutta mä jahkailin. Tänään laitettiin viestiä ja katsotaan sopiiko sille edelleen.
Mies ja kitara. Yksi tunti. Leppoisa ja rento tunnelma. Toivottavaa.
Nyt pitäisi vaan alkaa miettimään niitä biisejä, artistilla on oma biisilista mistä biisit pitää valita. Ensin ajattelin että apua, mulla kun olisi ollu tietyt biisit mitkä haluan, mutta hui miten pitkä biisilista sillä miekkosella olikin, taitaa ennemmin tulla valinnan vaikeus.
Onneksi puoliso voitti NRJ:n aamupojilta vähän apurahaa tuon esiintyjän hankintaan, ei nimittäin mitään ilmaista puuhaa sekään.

Joo se olikin ainoa asia mikä on edellisestä listasta nyt hoidettu. Hmm..
Mä oon kuumeisesti yrittäyt etsiä meidän hääkuville kansiota, kun en halua mitään perinteistä valkokuva-albumia. Isot sivut, paksua kartonkia mielellään.
Jos tiedät mistä voisi löytää niin vinkkaa.
Oon kaikki kirjakaupat jo käynyt etsimässä, niin ja prisman ja sittarinkin ja anttilankin kävin katsomassa. Olisi vain kiva saada noi hääkuvat kansioon niin että niitä voisi siellä juhlissa sitten katsella..
Ehkä se vielä löytyy tai sit joudun tekemään sen itse.
En vaan ehkä uskaltaisi sen varaan jättää.

Juhlien suunnittelu?

Juu.u
149päivää eli reilu neljä kuukautta tai melkein viisi.
Mä olen pitänyt melkein kuukauden ajatukset jossain muualla.
Ihanan hääpäivän jälkeen mietin "Hullu, miksi järjestää vielä erikseen juhlat.
Tää oli jo tarpeeksi täydellinen päivä"

Mutta kuukaus meni ja pian on alkanut taas hääjuhlien suunnittelu palautumaan mieleen.
ja olen oikeasti aika innoissani. Ehkä taas jopa kyllästymiseen asti.

Päätöksiä pitäisi saada seuraavien kuukausien aikana:

• Artisti,esiintyjä,trubaduuri?
• Kutsukorttien suunnittelu (8.2 on variston sinellissä Hää-tapahtuma, sieltä haetaan ideoita)
• Ruuan suunnittelu
• Koristeiden miettiminen/tekeminen
• Muu ohjelma?

Niin ja palataan siihen "HANKITTAVAA" listaan myöhemmin...

Ainakin tein mukavan löydön, kun tiimarin loppuunmyynnistä tarttui pilkkahintaan mukaan ääriviiva tarroja kutsukortteja varten..

13.12.13 osa 2.

Sormukset ovat nimeltään Saturnuksen kuut.
Jo noin viisi vuotta sitten näytin puolisolleni kuvia sormuksista ja sanoin että joskus jos me mennään naimisiin haluan tuollaisen sormuksen. Kyseinen lehtileike on edelleen meillä tallessa.
Ja kun sormuksia lähdimme etsimään, kävimme ensimmäisenä kyselemässä näiden sormusten perään. Aluksi puolisollani oli haaveena kunnon timanttirivi-sormus, mutta lopulta kuitenkin päädyimme molemmat samanlaisiin sormuksiin. Ja yhteistuumin voimme sanoa ettei kaduta yhtään. Sormukset ovat aivan meidän näköiset. Sormuksissa on vielä sellainen ominaisuus että tulevaisuudessa sormukseen voi halutessaan upottaa lisää timantteja, mm vuosipäivän kunniaksi.

Ja mitä itse rekisteröintitilaisuuteen tulee, se oli aivan upea. Ihana mies, henkikirjoittaja puhui kauniisti ja rauhallisella äänellä. Kertoi kuinka tärkeää on rakkaus ja luottamus. Kuinka suhteemme muuttuu nyt lainkin edessä viralliseksi liitoksi. Vaihdoimme sormukset ja saimme jopa lopuksi luvan suudella.  Jännitin tilaisuutta kovasti, koska olen lukenut ja kuullut kuinka koruton ja lyhyt se on, mutta mielestäni tilaisuus oli aivan upea. Henkikirjoittaja puhui mielestäni tärkeät asiat, ei jaaritellut eikä sanonut mitään turhaa. Lopuksi jäimme vielä ottamaan kuvia kunnes siirryimme puolisoni kanssa autolla hääkuvaukseen.

Iltaa jatkoimme ravintolaan, josta oli varattu pöytä ja sinne saapui lähimmät ystävät ja perheemme. Yhteensä meitä taisi olla 17henkeä. Juttelimme ja nautimme hyvästä ruuasta ja ihanasta tunnelmasta. Liikutuksen kyyneliä ei voinut välttää, oli upeaa kuinka kaikki olivat onnellisia meidän puolesta ja yhdessä saimme viettää ihanan illan.
Loppu illasta siirryimme puolisoni kanssa nauttimaan rauhallisesta yöstä hotellille. Puolisoni oli varannut hotellihuoneen töittensä kautta ja yllätykseksemme hotellihuoneessa odotti mansikat ja skumppapullo lahjana puolisoni työkavereilta. Hiljaisuus ja maisemista nauttiminen aiheutti totaallisen väsymyksen ja jo ennen puolta yötä kaaduimme molemmat sänkyyn jännityksen ja väsymyksen uuvuttamina.
9tunnin yöunien jälkeen sain hieroa ihan kunnolla silmiäni kun edessäni kimalteli jotain..

Huomenlahja puolisoltani

Joten aika mukavasti alkoi elämä vaimona :)

13.12.13

Päivä oli täydellinen, aamusta iltaan.
Itse kuvat maistraatista ovat ystävälläni, joten tulen vielä tässä jossain vaiheessa vilauttelemaan teille kuvia mm. mun kampauksesta sekä muusta oleellisesta.

 Tässä kuitenkin pieni kuvapläjäys:

Rakas ystävämme (puolisoni kaaso) oli meidän kuskina maistraatista hääkuvaukseen, pitihän hääauto jotenkin tunnistaa liikenteessä. Lisäksi veljen perhe muisti meitä pienellä lahjalla, vaikka kovasti toivoimme ettei lahjoja tuoda ennen kuin kesän juhliin.

Tässä tämä kukkakimppu. Kimppuun on sidottu 7neilikkaa ja varsi sidottiin kukkateipillä niin että näyttää yhdeltä varrelta. 

Anoppi antoi minulle lahjaksi käsikorun, hän on saanut kyseisen käsikorun ystävyydellä ja niinpä hän antoi sen eteenpäin rakkaudella. Jotain vanhaa ja sinistä. 

Aika kiitää

7päivää
182tuntia
silloin se tapahtuu, minusta tulee vaimo.

Pientä haparointia asioiden hoitamisen suhteen on tullut vastaan. Kiire ja kiire tekee tehtävänsä. Töiden jälkeen ei jaksa ja viikonloppuisin on ollut kaikkea tekemistä.
Nyt ei kuitenkaan enään auta valittaa vaan tarttua tuumasta toimeen.

Sain itseni raahattua Korson keskustassa sijaitsevaan ConsultLady- nimiseen kosmetiikka myymälään/kauneushoitolaan. Naapurini oli siitä minulle vinkannut jo jokunen aika sitten. Sanotaan näin että mä olen aika huono pitämään itsestäni huolta, tai saatika satsaamaan esim. meikkeihin. Ostan marketista sitä meikkivoidetta mitä oon käyttänyt jo monta vuotta ja sillä selvä. Ihonhoito tuotteisiin oon yrittänyt aikoinaan perehtyä, mutta aika lyhyt kestoisesti. Nyt kuitenkin tärkeän päivän kannalta ja hääkuvaakin ajatellen halusin ihan oikeasti kunnon meikkivoiteen ja puuterin että iho näyttäisi edes pikkasen paremmalta, sekä joitain ihonhoito tuotteita joka edes auttaisi asiassa.

Marssin siis naapurini suosittelemana kyseiseen myymälään, jossa sain aivan mielettömän upeaa palvelua, naamani meikattiin, testattiin meikkivoiteiden sävyjä ja kerrottiin tarkasti kuinka ihoa tulisi hoitaa ennen juhlapäivää. Olin aivan pyörryksissä. Sain kasan näytteitä mukaan, jolla hoitaa ihoa, sekä mukaan tarttui myös mineraali-meikkivoide sekä puuteri, jotka sai mun ihon näyttämään tasaiselta ja virheettömältä. Olin aivan myyty jo siinä vaiheessa.

Nyt sitten vaan katsellaan saadaanko tuotteilla tuloksia aikaan ja miltä meikkivoide näyttää kun alan itse sitä täällä levittelemään. Onneksi ystäväni tulee huomenna ja hänen kanssa harjoitellaan meikin tekemistä juhlapäivää varten. Halusin ehdottomasti tehdä meikin itse, koska haluan sen olla mahdollisimman luonnollinen ja mun näköinen. 
Huomenna olisi vielä tarkoitus viimeisen kerran sovittaa vaatteita. Maanantaina pitäisi käydä kyselemässä kukkien perään kukkakaupassa ja tiistaina on kampaaja ja siinä se viikko sitten vierähtääkin.  Ainoa mikä on jäänyt hoitamatta/hankkimatta on ne taulukehykset, jotka olisin halunnut rekvisiitaksi meidän hääkuvaan. Joku vinkkasikin jo aikoja sitten kommentissaan että niitä on vaikea löytää ja niin, se piti paikkaansa.
No viikko vielä aikaa, ei luovuteta. Ihan vielä..

P-a-r-i-s-u-h-t-e-e-n r-e-k-i-s-t-e-r-ö-i-n-t-i

Olen miettinyt miksi musta tuntuu että en osaa iloita ja nauttia meidän parisuhteen rekisteröinnistä niin paljon kun ajattelin tekeväni. Olen pohtinut syytä, jutellut asiasta puolison kanssa useasti ja viimeksi eilen ystäväni kanssa. Ja alan pikku hiljaa ymmärtämään miksi näin on.

Vaikka olenkin avoimesti kaapista ulkona, ja kysyttäessä ja välillä ilmankin kerron kyllä avoimesti seurustelevani naisen kanssa. 

Mutta mitä tulee parisuhteen rekisteröintiin, ensinnäkin koko sana on ihan kamala. 

Esimerkiksi huomasin kun kävin viemässä johtajalle lappua, että anon kyseistä päivää palkalliseksi vapaaksi. Siinä pikkaisen jännitti, niin olipa harvinaisen vaikea sanoa tuo parisuhteenrekisteröinti ja siihen vielä johtajan ilme, josta huomasi että se raksutti muutaman sekunnin ennen kuin tajusi mistä on kyse (vaikkakin johtajani tietää parisuhteestani naiseen, mutta sana parisuhteenrekisteröinti ei tainnut olla tuttu)

No mietitäänpä muutama muu kohtaaminen;

-Olen ostamassa mekkoa, myyjä kysyy mihin tarkoitukseen se on tulossa. Suustani tulee Juhliin, tai siis olen menossa naimisiin.. No sitten myyjä jatkaa kysymyksellä, no ihanko häämekkoa etsit, ja tiedätkö jo miten miehesi pukeutuu? Taas saman asian edessä.

Niin siis en ole menossa naimisiin miehen kanssa vaan olisi pitänyt sanoa

 REKISTERÖIMÄSSÄ PARISUHTEEN. 

- Töissä olisi ihana kertoa ihmisille, kahvipöydässä hehkuttaa ihanaa iloa ja onnea. Mutta miten? Taas pitäisi päästää suusta se parisuhteenrekisteröinti, koska kaikki työyhteisössäni (johon kuuluu 20 henkeä) ei tiedä että seurustelen naisen kanssa.  Joten jos puhuisin naimisiinmenosta, olisi puolilla ihmisistä se oletus että miehen kanssa.

- Kävimme ystäväni kanssa syömässä ravintolassa josta olemme varannut pöydän maistraatti päivänä. No sinnekin puhuimme vain juhlista, kyse on juhlista. Ja onhan asia niin, onhan ne juhlat. Mutta kun se sana juhla tuntuu laimealta koska juhlia on vaikka minkälaisia, kuinka moni hääjuhliaan viettävä mainitsee vain sen juhla sanan?
siihen nähden että MÄ OLEN MENOSSA REKISTERÖIMÄÄN PARISUHTEEN, MUSTA TULEE VAIMO. Ja jos olisin menossa naimisiin, olisi ruokailua varattaessa varmaan ilmoitettu että me ollaan tulossa viettämään häitä tai toisin että varataan pöytä hää- seurueelle. Noh pilkun viilausta, mutta tässäkin auttaisi kun olisi kaikilla samat oikeudet ja voisi itsekkin puhua häistä.

Tuntuu että kokoajan joka paikassa ja aina vaan, pitää tulla ulos kaapista.  

Mutta minä päätin, etten enää mieti asiaa. Sanon sen suoraan, takeltelen tai sössötän. Jännitän tai en. Olen valmistautunut selittämään ihmisille jotka ei tiedä mitä parisuhteen rekisteröinti tarkoittaa. Olen valmis. Onhan minusta tulossa alle kuukauden päästä vaimo. 

Tänään kävin ostamassa sukkahousuja Sokoksella ja myyjä tuli mua neuvomaan. Sanoin suoraan. Joulukuussa olen rekisteröimässä parisuhteeni ja tarvitsisin mekkoni kanssa sukkahousut. Myyjä oli aivan ihana. Kyseli mekon väriä ja tarjosi muutaman vaihtoehdon. Se ei pysähtynyt sekunniksikaan miettimään, vaan tarjoutui neuvomaan minua ja jos sukkikset eivät olekaan hyvät, voin tulla mekon kanssa ja sovitetaan yhdessä ja lopuksi onnitteli tulevasta päivästä. 

Teenkö mä tästä ihan liian suuren numeron, mä en tiedä, ehkä.

Melkein kun joulua odottaisi

Nimittäin yksi paketti on jo kaapissa valmiina. Onneksi sen saa avata jo kuukauden päästä !!!

Paketissa on nimittäin meidän SORMUKSET
Ihihiii. Ja arvaa vaan haluaisinko jo päästä sitä hipelöimään ja ehkä jo mallailemaan kihlasormuksen viereen.
Hyvää kannattaa odottaa, sanoi liikkeessä myyjä
kun tuplasolmulla varustetun lahjakassin meille ojensi.

Päiviä jäljellä

37 päivää

• 1 kuukautta
• 7 päivää
• 21 tuntia 

Ja silloin koittaa aika jolloin meistä tulee vaimoja.
Jännää. Pikkasen alkaa perhoset hyppelemään masunpohjalla kun ajattelee. Aikaa
ei oikeasti ole enään kovin kauaa.

Mutta mitä sitten tulee asioihin mitä pitäisi ehtiä tehdä ennen tuota:
-Mekko (minulle) ostettu ja hommattu. Vielä vaatii sovittamista kotioloissa sekä asusteiden suunnittelua. Mitkä kengät, korut ja pitäisikö joku huivi hommat.
Tosiaan mekko löytyi viikonloppuna shoppailureissulla, sattumalta sellaisesta liikkeestä spritstore. Kyseessä ei siis ole mikään perinteinen juhlamekko, vaan enemmänkin arkinen ja mukava päällä sekä minun näköiseni mekko. Mutta siltikin hyvin juhlava. Väriltään valkoinen. Noin puoleen reiteen ulottua. Kuvia en siitä viitsi vielä vilautella koska haluaisin sen olevan edes jollain tapaa yllätys puolisolleni (vaikka se on sen kerran pukukopissa minun päällä nähnytkin). Mutta juhlapäivän jälkeen viimeistään ilmestyy kuva mekosta.
-Juhlavaatteet (puolisolle) en vielä tiedä mitä hän tarkalleen haluaa päällensä pukea. Mutta vaatekaupoille hän suuntaa loppuviikosta ystävänsä kanssa. Toivottavasti reissu olisi tuloksellinen.
-Kehykset Kuvaa varten, meistä otetaan "hää"kuva samana päivänä ja haluaisin rekvisiitaksi isot kehykset, mutta eipäs ole vielä mistään löytynyt.
-Kukat Minun pitäisi käydä varaamassa muutama liila gerbeera jotta saataisiin niitäkin rekvisiitaksi kuvaa varten.
-Soitto maistraattiin puoliso lupasi soittaa ja hoitaa. Tarkoitus olisi varmistaa että onhan esteettömyystodistukset tullut perille sekä kysellä vähän toimituksen kulusta (tai siitä muutamasta minuutista)
-Ruokailu viikonloppuna laitoimme puolison kanssa ruokalistat ystävillemme ja toivomme niihin vastauksia pikaisesti jotta kaaso-ystäväni pääsisi ravintolan kanssa niistä keskustelemaan.
-Sormukset ovat lähteneet kaiverrukseen ja puolison sormusta hiukka suurennetaan, lisäksi kihlasormukset ovat kiillotuksessa (hullua olla ilman sormusta, kun on tottunut monta vuotta sormusta vasemmassa nimettömässä pitämään, no onneksi kohta niitä on kaksi ja entistä kauniinpana).
 -Hääyö kotona? Hotellissa? vai missä?
-Huomenlahja APUA !!


Eli jos tässä edes oli kaikki, niin jotain pientä siis vielä tekemättä. Ensi kesän juhlista puhumattakaan.
Mutta mennään yhdet juhlat kerrallaan periaatteella. Vuoden vaihteen jälkeen sitten keskitytään niihin ISOMPIIN juhliin joihin on onneksi vielä 220 päivä.

2x Shoppailut

Olisin niin halunnut tänne tänään lisätä jotain kuvia shoppailureissujen tuloksista mutta mitään ei ole vielä ostettu.
Eilen meillä oli mun "kaaso"-päivä. Tarkoitus oli lähteä alustavasti katselemaan ja ihmettelemään sitä kummaa mitä laitan päälle silloin maistraattipäivänä. Suunnitelmissa oli myös kahvittelu ja jutustelu vielä muutamista pikku jutuista.
Mutta valitettavasti kolme ystävääni perui pääsynsä ja olimmekin loppujen lopuksi kahdestaan ystäväni kanssa kaupungin vilinässä. Aluksi asia harmitti minua kovasti ( myönnän ).
Olin odottanut päivää kovasti, koska oli ihana ajatus saada omat ystävät kasaan ja viettää niiden kanssa päivää. Ja lisäksi päästä heidän kanssa jakamaan se suuri jännitys mikä liittyy tuon juhlavaatteen metsästykseen.
Hei apua mä oikeesti oon menossa NAIMISIIN. Musta tulee vaimo, fiiliksellä.
No mutta en jäänyt asiaa murhetimaan vaan pistettiin ystäväni kanssa haisemaan.
Tutkittiin, katseltiin, mietittiin, ihmeteltiin ja jopa sovitettiin lukuisia mekkoja.
Pähkäiltiin ja punnittiin. Suunniteltiin ja päätettiin. Mitään ei kuitenkaan vielä ostettu, mutta aika selvät sävelet ovat asian suhteen. Varmoja päätöskiä on mm:

• En tule laittamaan avonaista mekkoa, kiitos runsaan yläkroppani. 
• Eikä sittenkään mitään JUHLAJUHLA mekkoa, sellaista kiiltävää, hulmuavaa, pitkää mekkoa
• Väri on ehdottomasti joku vaalea, luonnonvalkoinen tai haalea beige. 
• Jotain sellaista missä on mukava olla, sellainen missä itse viihdyn ja tunnen itseni kotoisaksi

Nämä päätökset helpottaa jatkossa. Suunnitelmissa on tuota pikaa jatkaa etsintöjä ja taidanpa muutaman mekon tilata kotiinkin sovitettavaksi (ihana ystäväni oli kotiin päästyään jo linkittänyt mulle muutaman varman vaihtoehdon suunnitelmiemme pohjalta s.postiini).

No toinen shoppailu reissu oli tänään.
Vein tukilapseni shoppailemaan hänen syntymäpäivien kunniaksi. Tarkoitus oli siinä samalla salakavalasti etsiä itselleni kenkiä ja paria paitaa (TavaraÄhkyn myötä kun olen vihdoin luopunut muutamast vanhasta rupsahtaneesta paidasta).
Mutta kuinkas ollakkaan, kaupoista ei löytynyt mitään, ei sitten yhtään mitään.
Oikein kiukutti, melkein.
Nyt sitten päätettiin että tällä viikolla kurvataan vielä puolison kanssa kaupoille ja kolutaan jokainen liike läpi, pakko olisi nimittäin ainakin ne uudet kengät saada.

Hmm.. joskus se voi olla hyvinkin vaikeaa.

Muutama päivä vielä..

69 päivää

2,26 kuukautta

9,86 viikkoa

1657 tuntia

Eli vielä on aikaa maistraatti päivään.

Jotenkin kun tuo juhla on järjestetty kahteen osaan, huomaan ettei vielä tarvitse stressata. Se kesällä järjestettävä juhla vaatii enemmän askartelua ja suunnittelua.

Maistraatti päivän aikataulu on täydellisesti suunniteltu. Melkeinpä aamusta lähtien. Enää vain pieniä varmistuksia vailla; Saako yksi kaasoista sovittua vapaapäivän tuolle päivälle, haluaisin hänet ehdottomasti mukaan kampaajalle ja auttamaan minua pukeutumisessa. Tarkoitushan on siis, että puolisoni ei nää minua juhlavaatteissa ja kampauksessa ennen kuin saavun maistraattiin. Juhlavaatteet varmasti aion hänelle esitellä (kunhan sellaiset löydän) mutta en aio ne päällä hänen edessä keikistellä ennen kuin vasta maistraatissa. Lisäksi etsinnässä on vielä iso kehys, sellainen taulukehys joka toimisi kuvausrekvisiittana meidän hääkuvassa ja myös sitten kesäjuhlassa jossa vieraat kuvattaisiin samalla idealla. Lisäksi muitakin rekvisiitta asioita pitäisi pohtia. Kukista en ole vielä ehtinyt käydä juttelemassa kukkakaupassa. Mutta uskon että se onnistuu. Rekvisiittaa kaivataan hääkuvaan koska en niinkään haluaisi perinteistä hääkuvaa, vaan jotain erilaista. Vaikka kuvaaja jonka kanssa kävin asiasta keskustelua, oli aivan ihana ja sanoi että ottaa mielellään meistä monenlaisia kuvia, mutta suositteli varmuuden vuoksi ottaa myös niitä perinteisiäkin, koska ne saattavat yllättää. Toi kuva asia jännittää mua ehkä eniten koko päivässä. En ole ikinä oikein viihtynyt kameran edessä, enkä aikaisemmin käynyt missään studiolla kuvattavana. Ja koska tuo kuva on sitten sellainen jota pitäisi jaksaa katella monen monta vuotta, toivon että siitä oikeasti saisi hyvän, sellaisen meidän näköisen. 

Niin ja ihan vaan ohi mennen, kesän juhliin on vielä 252päivää 

Mutta tällaisia höpinöitä tällä kertaa. Ajatus alkaa tökkimään, ehkä pitäisi lähteä nukkumaan.

p.s ja mitä siihen uuden harrastuksen aloittamiseen tulee, olen hurahtanut käymään salilla ihan totaallisesti. Aluksi "lihakset" oli niin kipeät että muutaman päivän lepo ja magnesium kuuri oli välttämätön mutta tästä se taas lähtee. Tänään vedettiin kunnon treeni broidin kanssa ja huomenna pitäisi puolisokin opastaa kuntosali laitteiden saloihin. Mukavaa!!!

Iltaa naisten kesken

(taas tulee pieni postaus "hää" hässäkästä)

Eilen meillä oli jo kauan odottamani "Kaaso" tapaaminen. Aivan mahtavaa oli kun puolison ystävä perheineen saapui jopa 700km päästä ihan vain tuon tapaamisen takia (jäivät kyllä toki viettämään tänne viikonloppua, mutta kuitenkin).

Puoliso oli leiponut Mozzarella-tomaatti piirakkaa sekä omenapiirakkaa. Lisäksi tarjolla oli pientä naposteltavaa Nachojen sekä pähkinöiden muodossa. Karkkeja unohtamatta.
Oli ihana istua kaikki yhdessä, tutustua ja rupatella.
On myös mukava huomata että kun ihmiset ovat jo aikuisia, ei itsekkään tarvitse jännittää että jos toi ei tykkääkkään tosta, tai noi ei tuukkaan toimeen tai toivottavasti kellään ei ole tylsää.
Kaikki sujui oikein luontevasti (tai sit meillä on vaan sosiaalisia ja puheliaita ystäviä).

Päästiin näyttämään "kaasoille" kuvia tulevasta kesäjuhla paikasta ja annoimme vapaat kädet suunnitella sinne jotain pientä ohjelmaa. Joulukuun maistraatti päivästä käytiin aikataulua läpi sekä yksi ystävistäni lupasi alkaa järjestelemään ruokapaikan varmaamista.
Mikä oli ihan huippu juttu. Itselleni on delegoiminen jokseenkin haastavaa, tykkään hoitaa itse kaikki ja olla selvillä jokaisesta asiasta, mutta päätin että kaikkea en itse kuitenkaan jaksa hoitaa ja puolison kanssa meillä on vielä vaikka mitä hoidettavaa ja päätettävää koskien kesän juhlia.
Ystävä on kyllä sellainen johon luotan täysin joten eiköhän ruokapaikka järjesty ja järjestelyt sen suhteen juuri niinkuin toivommekin. En usko että kuitenkaan jouluussa istumme piknikillä lähi puistossa.

Kaikki meni siis aivan nappiin.
Nyt seuraava asia -tee se- listassa on vaatteiden löytäminen.
Onneksi ystävät kannustivat aloittamaan ajoissa niiden etsimisen, koska minut tuntien -jään aina miettimään, ja katselemaan ja onkohan toi nyt hyvä- pähkäilmään.
Sovittiin siis että juhla vaatteita lähdetään katselemaan jo ihan lähi viikkoina.
Mahtavaa kun on ihana porukka jonka kanssa suunnitella elämän yhtä tärkeintä tapahtumaa.

Kiitos kaikille ja niillekkin jotka ei eilen päässyt paikalle.

Onnellisten tähtien alla

Melkein pompin ilosta ja tanssin onnistumisen riemusta.
Olemme saaneet isoimmat asiat koskien "häitä" lyötyä lukkoon. Ja vielä niin hyvissä ajoin, että melkein,melkein en ehtinyt edes stressaamaan.

Tosiaankin
84päivää
2,80 kuukautta 
12,12 viikkoa 
2037 tuntia
 kun meillä on varattu aika maistraatista. Sen päivän tiimoilta kokoonnumme huomenna kaasoporukalla suunnittelemaan maistraatti päivän kulkua ja viettämään iltaa yhdessä tutustuen. Maistraatti päivää ajatellen olen saanut varattua meille kampaajan, valokuvaajan ja mikä tärkeintä olemme myös käyneet tilaamassa meille sormukset.
Marraskuussa päästään niitä sovittamaan ja päättämään kaiverruksista. Aikas mahtavaa !!

Toinen päivä joka odottaa 2014 kesällä, sinne en edes kehtaa laskea päivä. Mutta mikä parasta olen löytänyt meille juhlapaikan. Se on varattu nyt meille ja sen pohjalta päästään suunnittelemaan tulevana talvena juhlia tarkemmin.

Aikas ihanaa ja jännittävää.

Mökkiä katsomassa

Eilen sitten ajettiin kohti Espoota, katsomaan yhtä mökkiä jossa kuvien perusteella olisi mukavat tilat järjestää juhlat. Mökkiä katsomaan otin puolison lisäksi ystäväni, että saataisiin muitakin silmäpareja ja näkökulmia mökistä.
No kuinkas ollakaan jo sinne päin ajellessa henki salpautui kauniista maisemista.
Ihan itseäni alkoi hävettämään, noin lähellä, noin upeita paikkoja ja en ole koskaan käynyt.
Ehkä tulevaisuudessa pitäisi panostaa ihan tähän lähi ympäristön tutustumiseen.
Ajoimme autolla ohi Haltian upeiden maisemien sekä Nuuksion upeiden vesistöjen.
Kunnes muutaman mutkan päästä saavuimme mökille.
Mökki oli kerrassaan upea, juuri sellainen kuin olin kuvitellut. Ehkä jopa parempi.
Mukava pariskunta esitteli meille mökkiään ja kertoi sen historiasta. Mökki oli aivan täydellinen meidän juhlia ajatellen.
Näin jo heti kuinka järjestäisin alakerran juhla tilan mukavaksi illan vietto paikaksi ja kuinka hiekkatien varteen asettelisin lyhtyjä illaksi palamaan.
Aivan mieletön paikka. Keskellä metsää.

Pääsimme juttelemaan ajatuksistamme ja vuokrauksen ajankohdasta sekä hinnasta.
Sovimme kuitenkin että nukumme yön yli ja harkitsemme ja puntaroimme. Päivästä on kuitenkin tulossa ainutlaatuinen joten haluan olla varma ratkasuista.

Nyt yö on nukuttu. Pyörien ja mökistä unia nähden.
Laitoin tänään s.postia mökin omistajalle kysyen vielä viimeistä tarjousta mökistä.
Luulen kuitenkin että tuo mökki on se missä meidän ensi kesän juhlat tullaan pitämään.
Olo on aika helpottunut. Se isoin ja tärkein asia ollaan ehkäpä saatu lyötyä lukkoon, ja voidaan rauhassa pitää pieni hengähdys tauko juhlien suunnittelussa ja keskittyä tulevaan joulukuuhun ja maistraattipäivään.

Nyt kuitenkin suuntaan ajatukset viikonlopun viettoon (vaikkakin päätimme tänä iltana vielä lyödä lukkoon hää budjetin sekä huomenna käydä kysymässä lopullinen hinta sormuksille).
Puolisollakin on huomenna vapaapäivä ja tiedossa on ainakin ystävien jääkiekkopelin katsominen ja sunnuntaina kummilapsen kanssa käsityömessuille wanhaan satamaan.
Joten kaikkea kivaa.

Palataan taas, ihanaa perjantaita sinulle.

Pohdintaa ja suunnittelua

Vaikkakin olemme sopineet "kaaso" tapaamisen muutaman viikon päähän, olen silti aloittanut jo suunnittelun. Koska onhan se kivempi kun saamme ystävät kasaan on meillä jo jotain valmista/ideoita/ajatuksia valmiina.
Olen siis aika ahkerasti käyttänyt viime viikkojen illat netissä katsellen juhlapaikkaa.
Jo silloin kun päätimme pitää juhlat olimme yhtä mieltä puolisoni kanssa että ne pidetään jossain mökillä, mahdollisimman rennoissa merkeissä. Niin että koirat voisivat olla siellä mukana ja muutama vieras voisi vaikka jäädä mökille yöksi. Ja kun suunnittelimme ja mietimme asiaa keksimme että mökinhän voisi vuokrata vaikka viikoksi, voisimme pari päivää valmistella juhlia ja vielä juhlien jälkeen jatkaa kahdestaan lomailua. Innostus muuttui nopeasti ahdistukseksi, ainakin väliaikaisesti, koska mökin löytäminen osoittautui aika haasteelliseksi.
(myönnettäköön että mökkiä olen etsinyt vasta muutamana iltana, ja laittanut ehkä vasta kymmenkunta kyselyä, mutta kun jokaisesta kyselystä vastataan ja huomaan jonkin kohdan olevan pielessä -hinta, ei koiria, tilat, ajankohta.. alkaa turhautuminen).
Noh koska aikaa vielä on niin en ole antanut periksi. Toiveemme kuitenkin olisi että mökki löytyisi ennen lumien tuloa niin sen voisi käydä katsomassa, pihat ja tilat.
Noh, eipäs nuolaista ennen kuin tipahtaa.
Eilen illalla laittelin huvikseni vielä muutaman s.postin muutamaan mökkiin mitä löysin tori.fi palvelun kautta. Ja kuinka ollakkaan aamulla minua odotti yllätys, Espoosta tarjottiin mökkiä, ja vieläpä että sitä saa mennä katsomaan ja vielpä piankin.
Tuo mökki olisi ainakin näin kuvien perusteella ihan loistava, tilaa näyttäisi olevan sopivasti, ulkona ihana grillikota, sauna ja jopa uima-allas, sekä lemmikit tervetulleita. Ja mikä parasta Espooseen meiltä ajaa ihan pienen hetken, joten sekään ei ole ongelma. Vieraat voivat siis jäädä mökille yöksi ja osa asettua veljeni perheen luo tai meille, koska välimatka mökkiin on niin lyhyt (tämä sen takia että osa vieraistamme saapuu lapista asti).
Melkein uskallan jo innostua. Mutta koitan hillitä itseäni, pääasia että asiat menee edes vähän eteenpäin, se että pääsemme katsomaan mökkiä ja vähän tajuamaan mitä siellä olisi tarjolla helpottaa taas jatkossa mökkien katselemista tai jopa jo juhlien tarkempaa suunnittelua.

Toinen pähkinä mikä minulla olisi purtavana on MITÄ LAITAN PÄÄLLE, silloin maistraatti päivänä.
En ole mikään hirveän naisellisista mekoista ja römpsyistä tykkäävä, mutta jotain vähän erilaista haluisin pukea tuona päivänä. Googlettelin muutamaa mekkoa ja mietiskelin...

 Kyseinen mekko löytyi H&M nettisivuilta, pitsimekko.
Olen miettinyt että ostanko sellaisen mekon, mitä käyttäisin sitten muutenkin? ainakaan se ei menisi sitten "hukkaan" jos se olisi sellainen jota voisi jatkossakin käyttää. En nimittäin halua pitää morsisupukua tai liian juhlavaa iltapukuakaan.
Toisena vaihtoehtona olen punninnut Desigualin mekkoja, rakastan niiden vaatteita. Ne vaan ovat olleet liian kalliita mun rahapussille, mutta oisiko tämä hyvä syy ostaa ihana (kallis) mekko ? Desigualin mekkoja voi käydä katsomassa täältä.






Mekot ovat värikkäitä (mikä sopisi minulle hyvin), mutta toisaaltaan mietin, olisiko hyvä kuitenkin pukea jotain hillittyä ja valkoista?
Toinen mikä tuo tuskaa, on talvi, mekon pitäisi olla sellainen että se päällä pärjäilee räntäsateessakin tai pienessä pakkasessa.. Villasukkahousut ja villatakki kuuluu siis ostoslistaan aika varmasti.
 Tunnen jo hikipisarat otsalla ja kainaloissa kun koittaa se päivä että mekkoja lähdetään sovittamaan.
Huh.

Tykkään susta niin että halkeen

Pieniä suuria suunnitelmia.
Täälläkin pikkaisen jo avaan salaisia haaveita, ehkä toteuttamis kelposia?
Ensinnäkin maistraattipäivää ajatellen ollaan alettu jo pikkaisen valmistautumaan,
minä olen alkanut nimittäin etsimään meille valokuvaajaa.
Muutaman yhteydenoton olen laittanut s.postilla jo menemään, mutta katsotaan..
Haluttaisiin että meistä otettaisiin tuona maistraattipäivänä kuva, ei mikään perinteinen hääkuva, mutta joku sellainen kuva mikä olisi meidän näköinen. Ehkä kuva jossa kurkataan kehyksien takaa (teidätte varmaan sellaisia?) tai sitten olen miettinyt kuvan ottamista ulkona.. Noh katsotaan, kunhan löytyy kuvaaja niin varmaan idea selkeytyy samalla.
Lisäksi laitoimme meidän "kaaso" porukalle viestiä ja sovimme ensimmäisen suunnitelu illan.
Jännää..
Lisäksi minä olen viettänyt aika paljon aikaa netin ihmeellisessä maailmassa...
jotain tällaista, olisi aika ihanaa...

Lisäksi olen pikkasen jo alkanut suunnittelemaan väriteemaa, kutsukortteja kesän juhliin, sekä vähän mitä pukisi päälleen tuolloin maistraattipäivänä.
Mutta mikä tärkein, nyt on vielä hakusessa se juhlapaikka.. Jokin mökki, ihana rentopaikka.
Joten tekemistä riittää, ihanaa tekemistä ja miettimistä.

Muistikapasiteetti täynnä

Olen viime päivinä unohdellut ihan ihme asioita...
Saatan pyöriä kaupan hyllyjen välissä ja miettiä mitä ihmettä mun piti täältää ottaa... Saatan tuskissani soittaa jopa puolisolle joka meni jo edeltä toiselle osastolle.
Kunnes tajuan että mulla on kauppalappu kädessä, eiköhän siitä saa selville mitä olin hakemassa.
Toinen että saatan matkalla töihin miettiä ja ajatella että pitää muistaa sanoa puolisolle sitä ja tätä, mutta kun se soittaa en muista yhtään mitä mun sille piti sanoa..
Sitten saan joskus puolen tunnin päästä ahaa elämyksen ja muista mitä se asia koskikaan.
En ymmärrä. Mitä on tapahtunut, voiko muistu tulla täyteen noin vaan?
vai onko syy jossain muussa?
Epäilen että on...

Nimittäin viime päivät minut on vallannut suunnattoman suuri ajatusten pulputus, huulillani on ollut hymy jota ei ole poistanut edes työstressi eikä kiireet. Naapurien huolet eikä pursuava pyykkikori.
Maistraatti on varattu loppu vuodelle ja juhlien suunnittelu alkanut ensi kesää ajatellen.
Huisin jännittävää
ja ehkä ymmärrettävää miksi ihan kaikki ajatukset eivät pysy järjestyksessä tässä pääkopassa.

Luulenpa että bloginikin saa pian olla apuna pursuavien ajatuksieni ja ideoiden kanssa.