Sata syytä olla onnellinen 14/100 KAIJA KOO

Kylmiä väreitä, kyyneleitä melkein litroittain. 

Hymyä, tanssia ja hikeä. Kiljumista ja taputtamista.

Olimme perjantaina Kaija Koon konsertissa, 

liput ovat odottanut jääkaapin ovessa jo kesästä lähtiin. 

Kolmen ystävän kanssa jaettiin ihana kokemus. 

Ja sydämen sulatti myös konsertissa vierailleet artistit,

 juuri sieltä mun kärkipäästä 

Jenni Vartiainen, Anna Puu sekä Antti Tuisku 

ja nähtiipä siellä Erin laulamassa Kaija Koon kanssa vanha sydän kappaletta.

Tunnelma oli upea.

Järisyttävän ihana kokemus

Asiaa olisi vaikka kuin ja paljon, mutta aloitetaan tärkeysjärjestyksessä (ei siis aika järjestyksessä)

Olin eilen rakkaan ystävä pariskunnan kanssa katsomassa VAIN ELÄMÄÄ- konserttia Espoon Barona-areenalla. Odotukset olivat korkealla, koska jo tuo kyseinen tv-sarja on saanut minut naulittuna istumaan perjantai-iltaisin sohvalle nenäliina nippu kädessä. Kaija Koo ja Cheek on ollut lemppareitteni joukossa jo ennen ohjelmaa, mutta ohjelman myötä olen alkanut haaveilemaan jo mahdollisesta Jari Sillanpään konsertista sekä cd hyllylle ilmestyi Erinin cd. Jonne Aaron on vaan niin suloinen, Neumanista ja Katri Helenasta puhumattakaan. Nyt sitten ohjelman loputtua on ollut suorastaan vieroitusoireita. Onneksi kappaleet levytettiin ja näin ollen kotona on harvase ilta soinut kyseiset biisit.

Mutta mikä parasta, oli eilinen ilta itse konsertissa. Kyyneleitä, kylmiä väreitä, naurua, jännitystä ja kaikkea näitä yhdessä ja tuhat kertaisesti, sydän hymyilee vieläkin. Kokemus oli aivan mahtava. Artistit olivat aitoja ja koko konsertin ajan välittyi tunnelma siitä että hekin nauttivat esiintymisestä. Huisin mahtavaa..  Ja mikä parasta konsertti kesti huimat 3,5tuntia. (20min oli välitaukoa). Artistit esittivät kaikki ohjelmassa esitetyt biisit ja yleisö, 8000henkeä lauloi mukana.  Ei parempaa voinut olla, kuin jakaa näin ihana kokemus ihanien ystävien kanssa.

 HUIPPUA, tästä huumasta menee hetki selvitä.

Kerran viikossa

Television orja.

Olen tosi huono katsomaan televisiota. Aikoinaan kyllä seurasin Salattuja Elämiä ja vaikka mitä sarjoja, mutta viimeisen vuoden aikana sarjojen seuraaminen on jäänyt. Nyt kun kuulen Salkkareiden tunnarin, niin tekee mieli kääntää kanavaa. Olen jopa miettinyt televisiosta luopumista kokonaan tai sitten hankkivani jonkun urheilukanava paketin, olisi ainakin sitten jotain mitä televisiosta seurata.

Telkkarittomuus koki suuren muutoksen kun erehdyin muutama viikko sitten katomaan Neloselta perjantai -iltana tulevaa Vain elämää –tv sarjaa. Siis juuri tuollaisia ohjelmia kiitos lisää. Aivan ihana.

Ohjelmasta tekee aivan mahtavan myös se että Kaija Koo on yksi suosikki artistini sekä Cheek, sillä on asenne kohdallaan.

Tuon ohjelman myöntä huomaan haluavani myös Erinin cd:n kirjahyllyyn. Jari Sillanpää sekä Katri Helena on antanut itsestään ihan uuden puolen esille, eikä passaa unohtaa Neumania eikä Jonne Aaronia, aivan ihania ihmisiä. 

Perjantai-ilta on saanut ihan uuden ulottuvuuden ja merkityksen. Ohjelman aikana kuluu nenäliinoja ja kuuluu paljon naurua meidän kotisohvalta. Jos et jostain syystä tiedä mistä puhun, niin haastan sinut katsomaan, siis perjantaina klo.20:00 Neloselta.

Konsertti kokemus

Hui aika on kulunut niin nopeasti, etten ole ehtinyt tänne pysähtyä ollenkaan. Joten kelaan aikaa pikkaisen taaksepäin ja palaan Sunnuntai-iltaan, Kaija Koon konserttiin. En ole ennen ollut Finlandia talolla konsertissa joten kokemus oli siltäkin osalta uusi. Yllätykseksi ja järkytykseksi heti alkuun huomasin kauhean jonon naisten vessaan ja 3e narikkamaksun per /takki, kohtuutontako? mielestäni 3euroa takista on aika kova hinta. No joka tapauksessa 6e vuokralla saatiin takkimme naulakkoon ja 15minuutin vessajonotuksen jälkeen päästiin sitten itse tunnelmaan. Konsertti Sali tuli täyteen ihmisiä. Nuoria, vanhoja, miehiä, naisia.. Siitä huomasi että Kaijan musiikki koskettaa monen laisia ihmisiä.

Konsertti alkoi upeasti ”Niin kaunis on hiljaisuus” kappaleella. Musiikin alkaessa olin jo kananlihalla ja kyyneleet pyrki silmiin. Siis siellä oli aivan mahtava tunnelma. Kaija otti yleisön haltuun ja pyysi ihmisiä tekemään konsertista itselleen sopivan, sai mennä tanssimaan tai istua ja kuunnella rauhassa. Oli mieletön nähdä miten ihmiset eläytyi koko sydämellä konserttiin.

Konsertissa kuultiin Kaijan vanhempaa tuotantoa ja muutama uudempikin. Mutta salin sai räjähtämään ”tinakenkätyttö” sekä kappale ”Kaunis Rietas Onnellinen”

Konsertti kokonaisuudessaan oli huippu. Olen tykännyt Kaija Koosta jo pitkään. Sen laulujen sanat osuvat syvälle ja jotenkin tuntuu kuinka ne sanat sopii omaan elämään. Se koskettaa ja samalla antaa voimaa.

Kaija koon biiseistä mut itkemään saa aina

”Isä”

 Isä, mulla pullopostia ois.
Voitko hakea mut täältä pois?
Sammui valot karttapallon.
Ja ooh, isä, jäädä enää vois en,
röntgenkatseisiin toisten.
Vieraalla maalla olen aivan alaston.

Tuon laulun sanat koskettaa aina… Joskus elämässä oli sellainen vaihe, että häpesin kaikkea mitä mulla oli, alkoholisti äiti jonka kaikki koulussa tiesi, huono koulu menestys, vaatteet oli väärän laiset ja ulkonäkö ei sopinut muiden muottiin. Tuntui siltä etten tiennyt mitä haluan. Tuntui kun en olisi kuulunut tänne. Tuota laulua kuuntelin usein.

Myöhemmin löytyi Kaijan sellainen biisi joka sai sukatkin pyörimään ja sellaisen fiiliksen päälle että pois alta ja sitä on ihana popittaa silloin kun tuntuu että tarvitsee energiaa ja voimaa:

”Tanssii itsensä kanssa”

Se nainen varoo varjoaan
ei päälle astua saa
voi muuten tapahtua jotain kamalaa
Sen tahti muut lamaannuttaa,
mutta mihin muita tarvitaan
ne seisois vain naulittuna lattiaan

Joku hakee sitä tanssiin
se kuiskaa, nythän on niin, että
"I wanna dance with me"
Ei se anna katsoa silmiin
se mieluummin yksin tanssii,
ettei kukaan nää sielunpeiliin

Se nainen tanssii itsensä kanssa
ja se tanssii, niin kuin hullu se tanssii
Ne sanoo, sillä on sarvet päässä,
sillä joka sitä vie, kun se itsensä kanssa tanssii

Se ottaa lattian haltuun
jaloilla ilmaan ampuu
se joka suuntaan samaan aikaan taipuu
Se on päätään pidempi kuin muut
pääkallopaita ristissä luut
se koko ajan kauemmas vaipuu

Odotettu viikonloppu

Alkoi jo torstai-iltana kun sain Serkultani viestin vauvan syntymästä. Ihana suloinen poikavauva oli vihdoin syntynyt maailmaan. Sen voimin jaksoi hymyillä koko pitkän perjantain töissä ja ihmetellä kännykässä olevaa kuvaa missä näkyi suloinen paksuposkinen juuri syntynyt vauva. (vauvakuume? eieieiei)

Perjantai-illan kruunasi ystävä pariskunnan kyläily, on se vaan niin ihanaa kun on ihania ystäviä elämässä. Aika hurahtaa aina äkkiä noiden ihmisten seurassa, mutta ihana oli nähdä ja vaihtaa kuulumisia. Ystävät ovat aarteita. Aina sitä unelmoi lottovoitosta, mutta itse koen saaneeni lottovoittoakin paremman, sillä olen saanut elämääni todella ihania ystäviä, aitoja ja luotettavia. Niitä ei rahalla varmasti saisi. -KIIITOS

Tänään lähdetään kaupungille shoppailemaan tukilapseni kanssa (Olen toiminut 17vuotiaasta lähtien tukihenkilönä, tällä hetkellä elämääni rikastuttaa 14vuotias tyttö, jota tapaan säännöllisesti ja jonka elämässä pyrin olemaan ”normaalina” aikuisen roolimallina, tukena ja turvana.)

Sieltä siirryn suoraan jäähallille kannustamaan kummipoikaani (9v) joka pelaa jääkiekkoa. Siellä on melkein yhtä hyvä tunnelma kuin Jokereitten kotipeleissä -uskokaa tai älkää.

Huominen kruunaa koko viikonlopun, koska olemme vihdoin ja viimein menossa KAIJA KOO:n konserttiin. Sitä olen odottanut jo pidemmän tovin, koska hankin liput heti kun ne tulivat myyntiin. Joten huomenna Finlandiatalolla räjähtää! Olen pitkään fanittanut Kaijaa, mutta jotenkin en ole ikinä eksynyt katsomaan Kaijan kiertue konsertteja, kerran olen kaijan livenä nähnyt baarikeikalla ja se ei ollut ehkä paras mahdollinen keikka. Joten huomista odotetaan kyllä into pinkeinä!