Sata syytä olla onnellinen 13/100

TASA-ARVOISUUS.

Tiedän että perjantain eduskunta päätös on vain pieni askel.
Tiedän että on vielä pitkä matka edessä.
Mutta se tunne ja fiilis.
Se yhteisöllisyys ja tuki ja kannatus mitä tämä asia sai aikaan.
Nostattaa kylmät väreet.

Kahden aikaan töissä, kädet tärisi ja mietin uskallanko tarkistaa
netistä miten siinä äänestyksessä kävi.
Avasin puhelimen ja tuntui että sydän pysähtyy.
Media rummutti tasa-arvoisuuden puolesta.
Mä kiljuin työpaikan käytävällä sydämeni kyllyydestä.
Ja ilman sen suurempaa ajatusta mun suusta pääsi huuto "se meni läpi"
ja siinä samassa mun luokse juoksee joukko työkavereita halaamaan ja onnittelemaan.
Siis juuri ne työkaverit joiden kanssa olen työskennellyt vasta neljä kuukautta, jotka ei tiedä parisuhteestani,ei siitä että jaan elämäni vaimon kanssa.

Kyyneleet silmissä otin vastaan halauksia ja onnitteluja.
Työkaverit lisäsivät facebookkiin tahdon kuvia ja yhtäkkiä tuntui että olen onnellinen, olen onnellinen juuri tällaisena, mun ei tarvitse vaijeta eikä hävetä, eikä salata sitä mitä mä olen.

Kotimatkalla kaupungilla tuntui vapaus, ihmiset hymyilivät ja musta tuntui että on helppo kävellä.
Junassa ihmiset puhuivat eduskunnan äänestyksestä vierustovereilleen jotkut puhelimessa.
Mutta kaikki tuntui olevan helpottuneita ja onnellisia.

Pitkä matka on vielä edessä.
Mutta tämä oli jo jotain todella merkittävää.