Muistojen matka

Lähdimme eilen lapsuuden ystäväni sekä hänen isän ja pikkusiskon kanssa kohti Joutsenoa. Joutsenossa odotti ystäväni pappa, joka vietti 80vuotis syntymäpäiviään.

Hauskaa ja mielenkiintoista tästä reissusta teki se että ystäväni ja minä olemme nähneet pappaa viimeksi 10vuotta sitten. Puhelimessa tosin on ystäväni ollut pappaansa yhteydessä useammin.

Papan näkeminen ja juhlien viettäminen oli tärkeää monelle osapuolelle, mutta vieläkin tärkeämpää tämä oli meille kolmelle, ystävälleni, minulle ja hänen pikku siskolleen, 

olemme tunteneet toisemme 20vuotta.Viime vuosina vain aika ja kiireet eivät ole antanut mahdollisuutta viettää yhdessä aikaa. Ystävääni näen tietenkin useimmin ja soittelen hänelle, mutta hänen pikkusiskonsa on meitä kuitenkin sen verran nuorempi että hänellä on aina ollut eri kaveriporukat, vaikkakin pienenä yhdessä paljon oltiin. 

Ja nyt kun kaikki kolme istuttiin melkein kuusituntia autossa yhden päivän aikana, niin johan siinä sai rauhassa muistella ja jutella. Ja niinpä me myös tehtiin, matkalle ei mahtunut yhtään hiljaista hetkeä, ei puuttunut kyyneleitä eikä naurun kikatusta. 

Muisteltiin kuinka me aina rakennettiin maja keittiönpöydän alle, raahattiin sinne peitot ja tyynyt sekä pöytälamppu. Syötiin ja nukuttiin siellä. Leikittiin ja vietettiin majassa usein koko viikonloppu.

Muisteltiin kuinka me 10vuotiaina valvottiin salaa ja istuttiin yöllä ystäväni parvekkeella. Ja heitettiin ohikulkijoiden päälle vettä. Monen monet huudot raikuivat yössä kun ihmiset saivat muutaman desin vettä niskaansa. Onneksi ei taidettu koskaan jäädä kiinni. 

Naurettiin kun muistettiin, kuinka Nylon Beat:in tahtiin tanssittiin auton konepellillä kun oltiin meidän mökillä. Mikrofoonin roolia hoiti sujuvasti hiusharja ja lakkapullo. Mä olin Erin ja ystävä Jonna. Ja kaikki laulut osattiin ulkoa.

Hauskuutta aiheuttivat myös muistot ensimmäisistä känneistä sekä ihastuksen kohteista. Ihan hävettää oikeasti. 

Suuria tunteita on tunnettu ja käyty yhdessä läpi, myös vaikeissa asioissa kun 8vuotta sitten äitini kuoli. Ja elämä alkoi uudelta pohjalta.  Tuona hetkenä ystävän tuki oli korvaamaton.

Muutettuani yksin äitini entiseen asuntoon, ystäväni asui luonani usean kuukauden. Illat istuttiin sohvalla, katsottiin BB:tä ja syötiin fetasalaattia ja lakujäätelöä, joka ikinen ilta.

Muistoja on paljon. 

Ja onneksi niistä suurin osa on hyviä, sellaisia joista vuosienkin jälkeen nousee hymy korviin asti.

Ja mitä pappaan tulee, se oli vain komistunut kymmenen vuoden aikana.