perjantai 15. marraskuuta 2013

Aikansa kutakin..

Puoli vuotta on mennyt aikaa siitä kun puolisoni vaihtoi työpaikkaa.

Innolla suunnittelimme uutta arkea, puolisoni työpaikan vaihdos kun tarkoitti aikaisia aamuheräämisiä (3.30) mutta myös aikaisin kotiin pääsemistä. Tämä mahdollisti koirille todella lyhyet päivät sekä puolisoni viikonloppu töistä tietysti seurasi arkivapaita joten sekin mahdollisti koirille mahdollisimman vähän yksinoloa.  Ja tämä oli meille molemmille tärkeä asia. 

En tiedä mitkä koirakiikarit silmillä me tätä uutta elämänvaihetta katselimme, vai kertooko tämä vain siitä kuinka tärkeitä nuo karvaiset meille on. 

Koska puoli vuotta meni, kunnes aloin huomata että kaikki ei ole hyvin.
Kiukkuja, väsymystä, todella harvoin yhteistä aikaa.
Yhteinen aika on lähinnä ollut kauppareissu tai koirien kanssa lenkki.

Unohdimme oikeastaan hoitaa parisuhdettamme kokonaan. Tähän kun lisää mukavan pienen ”hää”-stressin kaikkine raha-asioineen ja hankintoineen, pienellä kiireellä on soppa melkein valmis.

Tarvittiin yksi ilta, ankara väsymys (puolison pitkän työputken päätteeksi (seitsemän töitä yksi vapaa seitsemän töitä)). Tarvittiin aimo annos minun jankuttamista ja omaan napaan tuijottelua

-miks et nukkunu päiväunia?

-et mee vielä nukkumaan?

-me ei tehdä enää koskaan yhdessä mitään?

Auts.


Mökötystä, pahaa mieltä, kyyneleitä.
Mutta mikä parasta. Se auttoi. Tuo riita, pysähtyminen auttoi tajuamaan oikeasti missä mennään, mikä mättää. Itselläni on mennyt näin kauan tajuta oikeasti kuinka rankkaa puolisollani on, hän herää yöllä kun minä käännän selkää, ja töistä palatessaan hänen pitäisi saada nukkua päiväunet tai edes päästä ajoissa nukkumaan. Mutta kun puolisona on tällainen papupata joka kaipaa huomiota, ei tuon toteuttaminen ole ollut ehkä mikään helpoin homma. 
Onneksi tajusimme asian ennen kuin oli liian myöhäistä.

Katsoimme kalenteria ja totta totisesti huomasimme että kuukausia taaksepäin, on täynnä menoja ja kiireitä. Ei niin sanotusti yhteistä aikaa, muuta kun niiden kauppareissujen merkeissä tai häähankintoja hankkiessa. Ja kun katsoo kuukauden eteenpäin huutaa vähintäänkin jokainen viikonloppu kiirettä ja menoja. 
Tänä viikonloppuna meidät kuitenkin linnoittaa kotiin meidän koira, joka leikataan tänään. 
Sen takia (ansiosta) puolisoni on neljä päivää putkeen vapaalla ja minä jatkan siitä sitten suoraan kolme päivää vapaalla. Viikonlopuksi suunnittelimme hyvää ruokaa, rauhallista köllimistä 
(koiran hoidon ohella) ja kahden keskistä aikaa. 
Kuulostaa ihanalta ja tarpeelliselta. 
Lisäksi ajattelimme varata yhden viikonlopun ennen maistraatti päivää ihan vain meille.
Tehdään jotain mukavaa ja ihanaa. Käydään syömässä, leffassa ja kävellään kaupungilla käsi kädessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti