Rakastuminen on tilapäinen häiriö?

Luin uusimmasta kodin kuvalehdestä artikkelin Rakastumisesta. Teksti aiheutti hymyä ja hykerrystä monestakin syystä. Artikkelissa kerrotaan kuinka rakastuminen vaikuttaa aivoihin, ja niiden toimintaan. Rakastumisen aikana aivojen mantelitumakkeen toiminta heikentyy ja näin ollen ihmisestä tulee uhkarohkea ja peloton. Lisäksi rakastuneen aivot toimivat kuin sumussa, koska serotiini lisää empatiakykyä sekä dopamiini aivokuorukassa ja häntätumakkeessa aiheuttavat sen että huomio kyky kapenee, näin ollen rakkaus on siis sokeaa.

Itse aloin muistelemaan minun ja puolison suhteen alkuaikoja.  Ja ihan hurlumheitähän se oli. Aluksikin meidän ensi treffit kestivät sellaisen 8tuntia, kuinka ollakaan sen kahdeksan tunnin aikana vaihdettiin ne ensi suudelmat (vaikka kuinka olin aikasemmin päättänyt, ettei sellaiseen ryhdytä ensitreffeillä).

No ensi treffeistä selvinneenä, puhelin piippasi tekstiviestin muodossa useampaan otteeseen ja yömyöhälle oli kiva höpöttää puhelimessa. Lisäksi kun aloimme tapailla, vaihtuivat päivät yöksi ihan huomaamatta, eikä aamun herätyskellon pirinä ollut mielessä kun vielä yön pikkutunneilla saavuin junalla kotiin.

Ja millä ihmeen voimalla sitä jaksoi lähteä pirteänä töihin aamulla?  
Jos sitä nyt venyttäisi iltaa yli puolenyön ja yrittäisi päästä viideltä aamulla pystyyn, niin ei onnistuisi sitten millään.

Artikkelin mukaan tällainen huuma kestää sellaiset 1,5vuotta. Itse kyllä tunnustan hullaantuvani ja huumaantuvani välillä vieläkin (useankin vuoden jälkeen) mutta kuitenkin ihan järjen kanssa.

Minkäs lainen ensihuuma siellä on vallannut aivot ja sydämen?