Tosiaan yllätys

Aloitan kuitenkin tällaisella pitkällä alustuksella.

Kun olin pieni, mun äiti leipoi toisinaan paljon. Usein meillä oli aina joku kuivakakku uunissa tai itse tehtyä rieskaa. Usein äiti teki myös pannukakkua, ja se jos mikä oli naapuruston kuuluisuus. Kaikki halusivat äidin pannukakkua. Lapset jonottivat rapussa kun kuulivat että pannari on uunissa. Noh, olin usein mukana katsojan roolissa kun äiti hääräsi keittiössä. Äidillä oli oma vanha reseptivihko, mutta kun äidin kuoleman jälkeen tuon vihon löysin, harmikseni siellä ei ollut yhtään ohjetta kyseisiin herkkuihin, eli ne olivat äidin salaisia reseptejä. Veljeni vaimo on yrittänyt harjoitella tekemään äidin pannaria, mutta usean kokeilun jälkeen ei ole onnistunut. Äidin pannari oli paksua ja mmm… se suli suuhun. Ja mitä äidin tekemään kuvakakkuun tuli, se ei todellakaan ollut KUIVAkakku, vaan pumpulikakku joka suli suuhun.

Nyt vasta pikkuhiljaa olen alkanut kaivat noita lapsuuden makuja.

 Puolisoni jo tuossa jokin aika sitten teki rieskaa, kun suunnilleen muistin mitä siihen mahtoi tulla, ja hyvää siitä tulikin. Pannukakkua on täälläkin alettu harjoittelemaan, mutta ei, ei ihan vielä ole onnistuttu keksimään äidin salaisuutta. Muistan kun äiti joutui käymään haarukalla painelemassa pannukakkua kun se turposi niin isoksi, hyvä kun mahtui paistumaan. Ja mitä tuohon pumpulikakkuun tulee, puolisoni on usein miettinyt että mitä se mahtaa olla.

Nyt eräänä iltana puolisoni oli googletellut ja miettinyt miten saisi minulle tehtyä pumpulikakkua, tai jotain edes sinnepäin. Rohkeana tyttönä hän oli leiponut minulle aivan ihanan kakun. Ja voin sanoa että melkein 95%sesti se oli kuin äidin pumpulikakku. Ihanaa.

Kakku oli pöydässä tietenkin kukkien kera.