Huh

Niin kuin jo ohimennen mainitsin, viikko on ollut henkisesti rankka. Tai sanotaan niin että kaikki alkoi oikeastaan jo viikko sitten perjantaina.
Viikko sitten perjantaina tapahtui eräs kohtaaminen, kohtasin pitkästä aikaa työkaverin toisesta yksiköstä.
Tuolle ihmiselle on sattunut vajaa vuosi sitten jotain niin rankkaa ja kamalaa että sitä tuskaa ei voi mitata millään. Tiesin asiasta, mutta yllätyksekseni työkaveri halusi jakaa kokemuksensa minulle, itkettiin yhdessä.
Se keskustelu ja hetki avasi monta ajatusta.
Ensimmäiseksi ajatuksia siitä kuinka sitä usein valittaa turhasta ja vasta sitten kun jotain menettää tajuaa sen oikean arvon. Olin kuitenkin todella otettu siitä että työkaverini luotti minuun ja halusi jakaa minulle noinkin vaikean asian.

Toinen asia mikä on pyörinyt mielessä, on ystäväni, joka on joutunut tällä hetkellä kohtaamaan elämän kriisejä. Minulle ystävät ovat aina olleet kaikki kaikessa ja tuntuu niin pahalta kun en voi ottaa ystäväni pahaa mieltä tai piristää häntä. Minä uskon kuitenkin että hän tietää että minä olen täällä, käytettävissä koska vain kun siltä tuntuu.

Olen ihmisenä sellainen että kannan ja pohdin paljon muiden huolia.
Viime aikaiset kohtaamiset on saanut mut miettimään paljon omaa elämääni.
Olenko mä onnellinen ja mikä tekee mut onnelliseksi, tekisinkö jotain toisin jos voisin.
Vastaus muodostui aika helposti,
istuin sohvalle, puolison kainaloon, viereen hyppäsi kaksi karvaista ja siinä oli turvallista olla.
Onnellisuus koostuu pienistä asioista,
siksi haastankin ihmiset, muistakaa olla onnellisia ja sanokaa jollekin läheisellenne jotain kaunista,
se piristää ja auttaa jaksamaan.

Ihanaa viikonloppua !!