Itsetutkiskelua

Pohdittavaa on ollut moneen otteeseen. En voi sano ettei aikoja sitten kampaajani heittämä kommentti siitä etten arvosta itseäni tarpeeksi olisi jäänyt kummittelemaan mieleeni.
Se on oikeastaan kaiken pahan alku ja juuri.

Viime aikoina tuo lausunto on palannut mieleen seuraavissa tilanteissa 

 -sain ystävältäni lahjakortin kasvohoitoon. Vautsi, mahtavaa ajattelin. Ystäväni perusteli hankintaa sillä, etten varmasti olisi ikinä itse sitä hankkinut. Niin, no en varmasti kun kävin katsomassa minkä arvoinen lahjakortti oikeasti on. 80e naaman hoitoon on ehkä hiukan liikaa mun budjettiin. Mutta kiitän, niiaan ja kumarran, mielelläni menen ja nautin luksuksesta aivan varmasti. 

  - Taannoisella takki ostoksilla ollessani. Rakastuin tuohon kalliiseen takkiin välittömästi, mutta sydämessä pisti. Voinko oikeasti ostaa itselleni näin kalliin takin. En. Puoliso onneksi herätteli, olihan hänenkin takki ollut kallis. Niin ja koiratkin ulkoilee huomioliiveissä jotka on maksanut enemmän kun mun edellinen talvitakki. Joo luvutan, tämän kerran ja pitkät perustelut päälle miksi olisin kalliin takin ansainnut.

Joo ajatuksia herättävää ja joskin aika säälittävää.

- Työpaikallakin saan usein kuulla olevani liian kiltti, jos joku ei halua jotain tehdä niin sillä on ns. vaintoehtoja. Joko se tekee sen tai sit se ei, koska jos se ei tee sitä niin mä kyllä voin sen tehdä. Mitkäs mun vaihtoehdot ovat?

     -Veljen kanssa keskusteltiin tänään omasta ajasta. Veljeni on karannut muutamana aamuna erakoitumaan salaiselle pilkkipaikalle vaimon soitellessa ja komentamassa viemään muksuja treeneihin. Niin silloin ajattelin, mikäs on mun oma-aika? Onko se silloin kun istun 15min junassa matkalla töihin, uppoutuneena kirjaan vai sohvalla kun uppoudun käsitöihin tai blogimaailmaan. Mitä tapahtuu silloin kun huomaan viikko tolkulla valittavani kuinka päivät hupenevat eikä mitään ehdi tehdä. Veljellä oli siihen loduttava vastaus -Alkava kolmenkympin kriisi.

Niin ja vaikka siihen kolmeenkymppiin on vielä aikaa, onneksi.

silti sain tänään hyvät naurut puolisolta kun suunnittelin viilipurkkien säästämistä.

Miksi? siksi että haluaisin tehdä itse viiliä. Mummolassa sai itse tehtyä viiliä, aina.

No tartteeks tämän olla joku mummola vai, kutimet kilkattavat ja viili tekeytyy.

Seesteistä sunnuntai-iltaa.