Joku raja

Mä olen ymmärtäväinen ja joustava, ainakin omasta mielestäni.

Mutta eilen mullekkin tuli raja vastaan. Illalla puolisoni soitti ja pyysi mua katsomaan säätiedotusta. Säätiedotuksen katsottuani osasin tehdä havainnon että keskisuomeen luvataan kolmen päivän sade- ja ukkoskuuroja. No joo. asia selvä. Puolisoni soitti myöhemmin uudestaan ja totesi miettineensä uskaltaako lähteä sunnuntaina ajamaan jos keski-suomessa on kolme päivää tullut vettä.. eli siirtäisi tuloaan maanantai-iltaan.

 Siis mitä?

Nielaisin ja yritin rauhoittaa tunteeni. Ymmärrän että yksin melkein 9tunnin ajomatka olisi kivempi toteuttaa poutaisessa kelissä, mutta silti. Kaipaus on ilmeisesti täällä koti päässä jo siinä pisteessä, ettei löydy ymmärrystä moiseen hommaan. Totesin sitten puhelun lopuksi (siis sen jälkeen kun olin hyvin vahvasti esittänyt mielipiteeni) että jos puolisostani siltä tuntuu, niin sitten tulee maanantaiksi kotiin. Itsehän se joutuu sen matkan kuitenkin ajamaan, yritin jostain kaivaa ymmärrystä puolisoani kohtaan.

Tänään aamulla kuitenkin kun puhelin soi, kuului iloinen ja suloinen puolisoni ääni joka sanoi aivan selkeästi - yli huomenna tulen kotiin… Hihii.. Silloinhan on sunnuntai.

(p.s migreeni on pitänyt minut koko päivän sängyn pohjalla, pakotin itseni kuitenkin kauppareissulle ja koiran kanssa pitkälle lenkille, nyt ensimmäisen kerran on sellainen olo että pää ei ole enää kipeä.huh.)