Monen moisia tunteita

Järki sanoo, ettei yks päivä haittaa, tulkoon sitten maanantaina (vasta) kotiin.

Turvallisempaahan se on ajaa poutaisessa säässä ja plaaplaa. Vaikka järki sanoo noin, niin tunne on toinen. Haluan puolisoni jo kotiin, kaksi viikkoa erossa (vaikka olemmekin soitelleet aikas usein) on ihan tarpeeksi mielestäni, en kaipaa siihen yhtään lisä päiviä. Juttelimme puolisoni kanssa juuri tänään asiasta puhelimessa, hän oli sitä mieltä että olen tehnyt selväksi, ettei vaihtoehtoja ole, se on huomenna tulossa, mutta en kuitenkaan haluaisi tarkoittaa asiaa niin. Miltäs koko tilanne olisi kuulostanut jos olisin sanonut puolisolleni, että okei joo tule vaan maanantaina, maanantai on parempi päivä. Sopii mainiosti, kyllä mä täällä hyvin pärjään.
Uskon että siinä vaiheessa myös puolisoni olisi ihmetellyt että enkö mä haluakkaan häntä vielä kotiin..

Olen aina kuullut muiden sanovan että erossa olo tekee suhteelle hyvää, tuntee ikävää ja saa omaa tilaa. Itse koen, ettei me tarvita omaa tilaa, tai saatikka ikävän tunnetta, eikä meidän suhteelle tarvitse mitään ”hyvää” kaikki on hyvin. Me ollaan meidän suhteen alussa käyty aika moinen aallokko, soppaa hämmensi silloin vielä mun ex-tyttöystävä. Sen jälkeen olemme olleet kuin paita ja peppu (älkääkä kysykö, kumpi on kumpi). Tykätään tehdä yhdessä asioita, rakastetaan viettää aikaa kotona ja olla koirien kanssa. 

Me ei matkustella tai humputella. Meille arki on sitä parasta aikaa ja suurinta rakkautta. En ole koskaan edes ajatellut että pitäisikö meidän olla jotenkin enemmän erossa toisistamme? Voiko sitä tehdä suhteelle hallaa jos on liikaa yhdessä? EN tiedä enkä ehkä haluakkaan tietää, me ollaan pian oltu viisi vuotta yhdessä, asuttu siitä vajaa neljä vuotta yhdessä ja kaikki on sen aikana mennyt hyvin. Riitoja tulee ja menee niin kuin jokaisessa parisuhteessa. Ja jos meidän parisuhde joskus päättyisi ja syy selviäisi siinä että kun ollaan oltu liikaa yhdessä, niin sitten se syy olisi se. 

Tällä hetkellä nautin tuosta kaikesta ajasta kun saan olla rakkaani kanssa, enkä antaisi siitä hetkeäkään pois.

PISTE.