Ei mennyt niin kuin piti

Torstai-aamuna heräsin hirveään kurkkukipuun. Olo oli muuten hyvä mutta kurkku tuntui kamalalta.

Päivän mittaan kurkku kipu muuttui, tuntui siltä kun kurkku olisi ollut täynnä haavoja ja kipu oli jatkuva, ei vain silloin kun nielaisin. Työkaveri antoi allergialääkettä, josko olo olisi helpottanut, mutta siitä ei ollut apua.

Kotona otin sitten buranaa ja kaksi tuntia oli kurkku kunnossa ja minä jo kahdeksan aikaan illalla nukkumassa. Perjantai-aamuna ei ollut kurkkukipua mutta nenä oli aivan tukossa ja yskitti. Vihreää limaa jota oli tuska yrittää edes niistää. Urheana kuitenkin lähdin töihin. Muutama tunti töissä ja yllätykseksi 37,5 lämpöä. Muutaman tunnin vielä pyörin ja sitten lähdin kotiin. Buranaa ja päiväunet. Sitten seurasikin lauantai-aamu. Kävin suihkussa ja söin aamupalaa ja totesin puolisolleni että ei tuu mitään, olo oli tukkoinen ja jäseniä särki. Suuntana oli Peijaksen päivystys. Harmitus oli kova, koska alun perin suunnitelmiini kuului lauantai-aamuna kello kymmenen olla Tallinnan laivalla työporukan kanssa, mutta olo oli sen mukainen, etten todellakaan olisi selvinnyt pitkää päivää Tallinnassa.

Kaksi tuntia Peijaksen päivystyksessä ja antibiootti kuuri ja duactia oli lääkärin tuomio. Kuulemma poskiontelot olivat puhtaat mutta todella turvoksissa. Huokaisin helpotuksesta koska viime syksynä kärsin 3viikkoa kestäneen poskiontelotulehdus kierteen joka päätyi vasta kun punktoitiin molemmat ontelot. Ja se jos mikä oli sen verran kamala kokemus että nyt ei kiitos enää uudestaan.

Nyt on vedetty jo kolme duactia ja muutamat antibiootit ja olo alkaa olla jo elävien kirjoissa. Toivon että selvisin tällä kertaa vähällä, vaikka tuo tallinnan reissun väliin jääminen harmittaa kovasti.