Loma touhuja osa 6

LÄHIÖFESTIVAALI MIKKOLASSA
Luin tästä tapahtumasta ensimmäisenä Koti asemalla-blogista ja samana aamuna tapahtumasta puhuttiin myös Huomenta suomi ohjelmassa. No tottakai tuonne oli päästävä, koska Mikkola sijaitsee melkeinpä kävelymatkan päästä meidän kodista.
Luin vielä jostakin että lauantaina tapahtumapaikalla sisustus-kirpputori ja sunnuntaina tapahtuma alue puretaan. Joten päätimme mennä katsomaan aluetta lauantaina kun puoliso pääsee töistä.

No miksi sitten lähiö kiinnostaa?
Olen itse asunut melkein koko lapsuuteni, tarkalleen 18vuotta lähiössä. Malmilla.
Siinä on omat mukavuutensa ja haasteensa. Näin jälkikäteen ajateltuna ihan opettavainen kokemus.
Kerrostalossa lapsena oli mukavaa, voit vaan juosta naapuri rappuun tai sitten jopa samassa rapussa saattoi asua monta kaveria. Pihalla leikittiin kaikki yhdessä (niin tytöt kuin pojatkin) kirkonrottaa, pallopurkissa ja persistä (keinu-persistä tai penkki persistä). Yhdessä oli mukavaa mitä enemmän oli porukkaa.

Mutta olihan ne kerrostalon raput aika kolkkoja, siellä tuli istuttua monet talvi-illat kavereiden kanssa kun ei kenellekään voinut mennä isolla porukalla. Naapurin mummo jaksoi valittaa ja uhkailla poliisilla ja lastensuojelulla. Vaikka me oltiin ihan kiltisti, ei edes mökätty.. kai...

Lähiöitä rakennettiin urakalla 1970 luvulla.

Hauska lattia keksitty parvekkeelle.

Ei ollut kännyköitä, niin ovikelloa pimpotettiin ja pihalla huudettiin kaveria ikkunaan..

Meidän taloyhtiössä oli kerhohuone, jossa sai viettää aikaa. Pelata pingistä tai lautapelejä.
Me pidettiin siellä myös mun kaverin kanssa askartelu kerhoa taloyhtiön pienimmille lapsille.
Jotkut isommat piti siellä myös perjantaisin diskoa. Mekin päästiin muutaman kerran mukaan...

Tänne Mikkolan lähiöön oli tehty paljon erilaisia ratkaisuja miten kerrostalo asunnoista saataisiin viihtyisämpiä.. Kolkot valkoiset seinät voi maalata ja lastenhuoneen seinä oli paneloitu. Rappuihin oli tehty maalauksia ja parvekkeita ehostettu.

Tapahtuma oli hauska, oli kiva päästä kiertelemään asuntoja ja nähdä minkälaisia ratkaisuja ammattilaiset olivat sinne keksineet. Enkä itsekkään pois sulkisi ajatusta joskus muuttavani takaisi kerrostaloon, ainoa vaan että koirien kanssa se ei olisi ehkä paras ratkaisu.