Uuden alkua?
vaiko katsoisi ihan vain peiliin?
Päätin katsoa peiliin.
Sieltä mua kurkisti tuttu katse, pohtiva ja ehkä jo kolmeakymmentä lähentelevä otsa(ryppyineen).
(30? siis olen
Viime aikoina olen usein pohtinut ja pohtinut.
Miettinyt ja pyöritellyt. Jollain tavalla kivi hiertänyt kengässä tai jokin vain vetänyt mieltä matalaksi.
Puoliso on saanut olla jätesaavi.
Joskus huomannut sen saavin olevan täydempi kun koskaan aikaisemmin.
Miksi?
Siksi katsoin sinne peiliin ja päätin tehdä asioille jotain.
Toisinaan itsesäälissä ja valivali-mielentilassa on ihan kivaa piehtaroida, mutta loppupeleissä en ole sen tyyppinen ihminen.
Päätin tehdä konkreettisia asioita.
Ekana päätin ottaa itselleni pohdintaan sanan YKSINÄISYYS.
Mitä se on? Miltä se tuntuu? Tältäkö? Voiko ruuhkassa olla yksinäinen?
Onko yksinäinen yksinäinen?
Seuraavaksi kun olin pureskellut yksinäisyyden pieniksi palasiksi.
(se ei maistu hyvälle.)
Päätin miettiä asioita mistä nautin, mitkä tekee minut iloiseksi...
Lankarulla, käsityöt
Ystävät,
Sosiaalisuus, yhdessä tekeminen,
Kokeileminen ja uuden oppiminen,
Karvakasat neljällä jalalla
Rakkaus ja puoliso.
Ihan hyvä lista?
Surffailin netissä.
Klikkasin osallistu kurssille painiketta
ja nyt tiedän että jotain kivaa on tulossa.
Jotain mitä odottaa.
Osallistuin nimittäin KOUKKUA KESÄKASSI-kurssille. (muita tulossa?)
Tartuin konkreettisesti itseäni niskasta. Päätin alkaa tekemään asioita pohtimisen ja aikomisen sijaan.
Tää on vasta ensi askel.
Yksinäisyys ei maistunut, joten päätin luopua siitä.
Joskus sitä ei itse näe metsää puilta.
(Wikipedia Yksinäisyys:
Yksinäisyyttä ei tule sekoittaa yksin olemiseen tai yksin asumiseen. Yksinäisyyden käsite riippuu sen kokijasta. Yksinäisyys voi olla lyhytkestoista tai lähes koko elämän mittainen tunnetila.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti