Lapsuudesta muistan kerrostalon tuoksun, ratikkakiskojen äänen, porttikongin pihalla ja kaikuvan sisäpihan.
Olin kuusi kun muutettiin toiselle laidalle Helsinkiä, lähiöön nimeltä Malmi.
Toisinaan mietin haluaisinko joskus palata asumaan ydinkeskustaan.
Tällä hetkellä olen töissä keskustassa, Puu-Vallila, Hakaniemen silta ja Kaisaniemen puisto on jo tutumpia kun uskoinkaan. Päivittäin herään kuitenkin siihen kiireeseen, ihmisten vilinään ja autoista lähtevään meluun. Eihän täällä koirien kanssa viitsis vilistää liikenteen seassa?
Mutta sitten keskustassa piilee myös se kauneus. Vesi, puistot, kauniit rakennukset.
Suljen hetkeksi silmät ja mietin.. Joku katto huoneisto, tähti taivas, ihmisten vilinä jalkakäytävällä. Oma koti ja oma rauha.
Ihanat lenkki maisemat koirien kanssa mm. Arabian rannassa.
Helsinki ja sen monet kasvot.
Olen tyytyväinen että saan nähdä työni ansiosta nuo kaikki puolet, kokea sen iholla.
Ihastella ja kauhistella.
Pysähtyä sinne hetkeksi ja palata aina uudelleen.
Mutta.
Koti, se ei ehkä kuitenkaan olisi keskustassa.
Viihdyn täällä meidän rauhassa.
Vaikka joskus haaveilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti