Viime viikko meni cheekin konsertista toipumiseen ja lisäksi heti maanantaina sain aikamoisen tarjouksen.
Nimittäin työtarjouksen. HUI.
Minähän olen siis vakkari työstäni virkavapaalla, tekemässä muutaman kuukauden sijaisuutta toisessa paikassa. Tällä hetkellä siis teen sitä työtä mistä olen haaveillut vuosia ja mikä ihaninta ensimmäisen kuukauden jälkeen tiedän että tätä myös haluan tehdä jatkossakin.
Mutta..
Sitten aivan yllättävältä taholta sain kuulla että minua suositeltaisiin yhteen toiseen työhön.
Työhön joka on sydäntäni lähellä, mutta aivan erilaista mitä parhaillani teen.
Työ olisi oikeastaan aivan erilaista työtä mitä tulevaisuudessa edes haluaisin tehdä, mutta nyt pääsisin kokeilemaan sitä puoleksi vuodeksi.
Koulutustasoni ei edes riittäisi kyseiseen työhön mutta sijaisuutta pääsisin kuulema tekemään jos olen kiinnostunut.
Tämä asia sai pääni pyörälle. Aluksi päätin etten mieti asiaa sen enempää, kuuntelen ja pohdin ja katson päivä kerrallaan miltä alkaa tuntumaan.
Kerroin muutamalle tutulle tarjouksesta ja moni piti mua hulluna jos en siihen tartu,
sitten aloin itsekin pitää itseäni hulluna. Eihän tuollaista tilaisuutta aikuisten oikeasti tule enään ikinä vastaan.
Lähestyin työtarjouksen antajaa ja päätin kysellä työstä tarkemmin.
Sain vastauksen muutamassa minuutissa s.postiini ja sen jälkeen jo ahdisti aika paljon,
mitä mä olen tekemässä?
mitä mun pitäisi tehdä?
Totuushan on se että mä olen juuri vasta aloittanut uudessa työssä,
jaksaisinko ihan uuden työn aloituksen ja ihan todella paljon uusia asioita joita pitäisi oppia.
Työ houkutteli, palkka olisi parempi, työajat vapaammat, oma työhuone ja työpari jonka kanssa työskennellä.
Istuin puiston penkille. Katsoin kaupungilla ihmisten kiirettä ja menoa.
Yritin punnita päätöksiä mielessäni. Kuuntelenko sydäntä vai järkeä?
Järki sanoo että tartu tilaisuuteen, ole rohkea.
Mutta sydän. Olen niin onnellinen tässä työssä mitä nyt teen. Joku sisälläni riiteli asiaa vastaan ja toisaalta taas hypin riemusta ja rohkeudesta tarttua uuteen.
Torstaina sain viestin.
Perjantaina pitää tehdä päätös, muuten työ tulee avoimeen hakuun.
Huokasin syvään.
Hiljensin järjen äänen.
Ja
Päätin....
kuunnella sydäntäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti