Viikko meni, viikko jota olin odottanut ja pelännyt ja jännittänyt.
Onnellisia hetkiä näkyi yhtä paljon kun auringon valoa sadepilvien raosta tällä viikolla.
Olo on henkisesti väsynyt, epävarma ja jotenkin koko mieliala tekee jonkin sortin aaltoliikettä.
Olen ottanut isoja askeleita viikon aikana, kohdannut unelmia ja punninnut epävarmuutta ja rohkeuttani.
Olen ollut onnellinen, iloinen ja nauranut silmät vedessä.
Tajunnut että onni on ihanan pieni(kin) asia.
Juossut vesisateessa ja kastellut sukat.
Unohtanut sateenvarjon junaan
ja etsinyt epätoivoisesti uusia kenkiä.
Olen nähnyt ystäviä. Puhunut, puhunut ja kuunnellutkin.
Käynyt mielikuvitus matkalla kymmenen vuoden päässä.
Haaveillut.
Mutta silti jostain syystä...
Mun sisällä valtaa jonkin sortin epävarmuus.
Silloin kun pitäisi tehdä isoja päätöksiä,
musta kuoriutuu aivan pieni ihminen.
 | ||
| ... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti