Joo näin se ohjaaja huusi siihen mikkiin.
Nimittäin multa meni eilen ZUMBA-neitsyys
Mä olin eilen siis Zumba tunnilla, minä jolla ei ole minkään sortin rytmitajua, saatika tanssillista lahjakkuutta, hyvästä kunnosta puhumattakaan, mitä nyt muutaman kuukauden siellä salilla käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti.
No siis idea lähti siitä että rakas tukilapseni pyysi minua henkiseksi tueksi kun hän haluaisi aloittaa ryhmäliikunnan ja niinpä se valitsi meille ensimmäisen tunnin.
Olen pitkään halunnut zumpaa käydä kokeilemassa ja tartuin innolla haasteeseen, ja haaste se totta tosiaan oli. Salissa heilui ja tanssi lähemmäs parikymmentä ihmistä ja me kaksi oltiin ainoat ekaa kertaa zumbaamassa. Ohjaaja rohkeasti rohkaisi ja opasti mutta kaikkea muuta kuin sulavaa ja reipasta tanssia se oli meidän osalta. Nauratti ja nolotti.
Mutta mikä parasta, se oli hauskaa. Askeleet sekosi muutamaankin kertaan ja pyörin aina väärään suuntaan, mutta se ei menoa haitannut.
Annoin musiikin viedä, niinkuin ohjaaja sanoi.
Tunnin jälkeen reidet, pohkeet ja posket (nauramisesta ja hymystä) kipeänä poistuimme tunnilta.
Mennäänkö uudestaan? kysyi tukilapsi pukuhuoneessa
Mennään vaan !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti