TISKIKONE
Lupaan arvostaa ja rakastaa sinua myötä ja vasta mäessä.
Lapsuuden kodissa meillä ei ollut tiskikonetta, mutta mä tykkäsin tiskata
käsin. Ostettiin aina ihanan värisiä tiskiharjoja ja niillä mä sitten tiskasin mun ja äidin tiskit.
Vaahto vaahtosi aina melkein lattialla asti ja kuumaan veteen oli ihana upottaa kädet.
Muistan sen.
Mutta sitten pääsin tiskikoneen makuun, veljen luona oli sellainen pöytätiskikone.
Johon ohjekirjan mukaan mahtui 4hengen astiat. No joo, mutta oli se helppoa. Sinne
vaan likaset astiat ja heti näytti keittiö siistiltä. Ja kone kun oli astiat pessyt, ne pystyi nostamaan
heti suoraan kaappiin tai ottaa vaikka käyttöön.
Siitä lähtien mulla on ollut tiskikone omissa kodeissani. Ja nyt kun viimeksi muutettiin (silloin kolmevuotta sitten) mun ainoa ajatus oli ; jouduin hyvästelemään mun rakkaan tiskikoneen jonka olin itse valinnut meidän entiseen asuntoon ja se oli niiiiin ihana, kiltti, mukava ja teki hyvää jälkeä, ja oli hiljainen. Uudessa kodissa meillä oli jo vuosia palvellut kapistus. Joka kyllä aika pian sai lähtöpassit.
Uuden tiskikoneen etsiminen oli ahdistavaa hommaa, koska edelleen mun sydämessä oli paikka vain sille mikä sinne edelliseen kotiin jäi. Harmi vain että niitä ei löytynyt enään, mallit kun muuttuu niin useasti. Lisäksi etsintöjä vaikeutti se että tänne asuntoon mahtui vain 45cm leveä tiskikone.
No löydettiin me meille kuitenkin astianpesukone. Joka on myös ihan hyvä.
Mutta miksi näin syvällinen pohdinta juuri tähän kohtaan,
noh kolme päivää tiskejä kylpyhuoneen lattialla pestyä tunnen sen
palavan kaipuun astianpesukonetta kohtaan.
Onneksi putkimies lupasi tulla huomenna.
* tähä olisi ollut kiva liittää kuva meidän tiskaus puuhista, mutta keittiöremontin takia olohuone on niin sekaisin etten sieltä löydä johtoa kameraan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti