lauantai 25. tammikuuta 2014

Vuodet vierii

Muistan sen kuin eilisen.
Veljeni soitti, lankapuhelin pirisi lipaston päällä ja sen jälkeen asunnossa raikui laulu
"tyttö tuli, tyttö tuli, syntyi prinsessa meidän sukuun"
Musta tuli täti. Ja niin ylpeä ja onnellinen.
Ja tuo prinsessa täytti juuri 13vuotta.

Eilen illalla ne tuli puolison kanssa hakemaan mua töistä. Siellä me kahdestaan nökötti autossa.
Mulla oli aikaa takapenkillä pohtia ja ihmetellä, pidätellä kyyneleitä.
Se on jo niin iso, melkein muka aikuinen. Sellainen pikku vanha.

Illalla istuttin yhdessä telkkarin ääressä. Herkuteltiin maha pulleiksi.

Käytiin saunassa parantamassa maailmaa ja pohtimassa suuria kysymyksiä.
Ja minä, koko illan pidätän kyyneleitä. Koska mieli on niin haikea.
Koska siitä ehti kasvaa noin iso?
Istuttiin saman peiton alla sohvalla, suunniteltiin meille tekemistä tälle päivälle.
Ja kuitenkin se iso jo niin melkein aikuinen kaivautui mun kainaloon istumaan. Silitin
sen hiuksia niin kuin aina ennenkin.
Illalla peittelin sen nukkumaan, toivotin hyvää yötä pimeään huoneeseen
josta kuului ; Onko sulla vielä sitä nallea, voisinko lainata sitä unileluksi?

Ei se sittenkään vielä ole niin iso!
Hymy huulilla sittenkin nukahdin. Tirautin muutaman kyyneleen siitä onnesta että
saan olla seuraamassa tuon pienen ison ihmeen kasvua ja kehitystä.

2 kommenttia: