Ja kirjaimellisesti niiden ruusun piikkejen päällä..
Tiedätte varmaan sen ajan kuusta, sen tietyn ajan jolloin melkeinpä inhoaa olla nainen.
Noh, minulla se aika on parhaillaan, ja olo mitä parhain..
Kivut ovat jotain tuskaakin kamalampaa, mutta mitä tulee siihen että tekisi mieli kokoajan jotain syödä ja napostella. Oi miksi? Mieleni tekee suklaata ja jäätelöä ja jotain suolaista, ehkä juustonakuja. Tai sitten vaikka kaikkea..
Noh koska olemme puolison kanssa päättäneet aloittaa hiukan terveellisemmät elämän tavat ja herkuttelu siirretty vain viikonlopulle, poikkesin tänään ostamassa herkutteluun soveltuvia pähkinöitä ja banaanilastuja. Niitä voi natustella melkein hyvällä omalla tunnolla.
Ja koska päivä on ollut jo muutenkin tuskainen niin ei oloa helpota se että aamulla bussissa matkakorttini näyttää ettei siellä muka olisi kautta jäljellä.. (juuri eilen sen kävin lataamassa).
Kuski uskoi ja antoi minun jatkaa matkaa (onneksi samalla löysin myös lomapakosta kuitit eilisestä matkakortin lataamisestani).
Uskottelin tai ajattelin että ehkä bussin matkakorttilaite oli jotenkin aamu-uninen eikä tunnistanut matkakorttiani. Noh sitten matkasin tietenkin töistä kotiinkin, ja kuinkas ollakkaan ei matkakortti toiminut vieläkään, taas olin kaivamassa kuitteja kun kuski vain sanoi että kyytiin, kyllähän uskoo.
Aloin jo pikkasen hermostua, miten voi olla että 95euroa ladattua kautta ei näy kortillani.
Onneksi tajusin katsoa kuitteja pikkasen tarkemmin.
Ja ihana r-kioskin myyjä olikin ladannut korttiini kautta alkamaan vasta huomisesta.
Että kiitos vaan, r-kioskin myyjä kysyi minulta koska laitetaan matkakortti alkamaan niin vastasin että huomisesta (4.9) kun se on vielä tänään (3.9) voimassa. Noh matkakortti onkin voimassa sitten vasta huomenna (5.9)
Onneksi ei tullut tarkastajia, olisin muuten kiikuttanut sen sakon sille r-kioskin myyjälle.
Eikä siinäkään vielä kaikki,
eka tuntui puutumista, sitten vihlaisi ja sen jälkeen on särkenyt jäätävästi koko päivän.
Ai mitä? No mun selkää.
Kävin jopa apteekista ostamassa Voltarenia kun ajattelin etten muuten selviä. Burana ei tunnu auttavan ja nyt vain toivon että Voltaren helpottaisi. Jos jää istumaan paikoilleni, ja nousen kipu on kamalin. Mutta jos jaksaisin olla liikkeellä niin kipu hellittää.
Nyt vaan kädet ristiin ettei kipu pahene yöllä ja pääsisin huomenna omin voimin sängystä ylös.
Joskus elämään mahtuu näitäkin päiviä.
(jotain positiivistakin onneksi, sain meille varattua kuvaajan, "hää"kuvaa varten. Jeejee)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti