Kyllä vain, minusta on kuoriutunut oikea valittaja mummo.
Mutta vielä onneksi suhteellisen sisäisesti, tai ainakin toistaiseksi.
Me asutaan paritalossa, sellaisessa yhtiössä jossa on kaksi paritaloa ns. vierekkäin. Toisella puolella on naapurin marjapensaat ja niiden takana toisen taloyhtiön paritalo. Toisessa päässä taloyhtiötä on parkkipaikka ja tonteille johtava tie.
No kuinkas ollakkaan olen muutaman viikon pistänyt merkille että meidän etupihalla tallustelee aivan ihme porukkaa, nii-in ohikulkumatkalla, oikaisevat törkeästi meidän talon edestä.
Aluksi vain ihmettelin, sieltä ne puikkii marjapensaiden välistä, kun eivät jaksa kiertää muutamaa taloa että pääsisi sinne toisella puolella olevalle tielle.
Aluksi mietin että no siinähän kulkevät. aivan sama.
Mutta nyt huomaan kiukustuvani siitä.
Aamulla lähdin koirien kanssa ulos ja taas pihalla tallusti vieras nuori nainen, ihan vain ohikulku matkalla.
Oli lähellä etten jo kysynyt että etkö oikeasti jaksa kiertää vai miksi tästä kuljet. No onni että naisella oli musiikkia korvissaan ja minulla vielä pinnaa jäljellä.
Aikani marmatin tätä puolisolleni ja nyt naapurin marjapensaiden välissä on kaksi lautaa raksin muodossa -joskohan tajuaisi.
Lisäksi karvat nousee pystyy kanssa matkustajista. Junassa ihmiset änkee junaan vaikka toiset ei ole ehtinyt vielä edes ulos, siis anna mun kaikki kestää.
Tänään meinasin jo potkaista yhtä kanssa matkustajaa kun hän selvästi näkee että olen jäämässä junasta pois, seison siinä ovien edessä, mutta kun tapaani ei kuulu pompata ovista ulos sillä hetkellä kun ne ovat juuri ja juuri aukeamassa vaan odotan sen aikaa että ne nyt edes ehtisi aukea sen verran että mahdun niistä ulos. No sillä sekunnilla vieressä oleva mies rynnii ohitseni niin että melkein kaataa minut..
Ai että, ja kuinka ollakkaan siinä sitten liukuportaissa seisottiin samaan aikaan, eli ei se ajallisesti kauheasti voittanut.
Valitanko, ehkä? haittaakse? Ei !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti