En tiedä miksi, tai minkä takia mutta näin olen huomannut
meillä tapahtuvan.
Jos sattumoisin minä tai puolisoni toteaa olevansa väsynyt,
niin kuin bumerangina takaisin toinen heittää lausahduksen –niin minäkin.
Miksi?
Olen pohtinut asiaa….
Mikä siinä on että aina pitää saada
oma tila kuuluviin.
Voisiko joskus (vaikka, sitä itse olisikin väsynyt) todeta
jotain muuta, sellaista millä voisi vaikka antaa toiselle luvan olla väsynyt?
Koska kun vastaukseksi saa
– niin minäkin, niin se latistaa oman väsymyksen,
lisää ehkä jopa ärsytystä ja kiukkua.
Itse olen huomannut tekeväni tätä.
Ja nyt vielä kun puolisoni on
muutamana päivänä valitellut väsymystä omani ohella, olen alkanut miettiä, että
miten tässä voisi toimia.
Ollaanko kumpikin vain väsyneitä ja niin sanotusti
kilpaillaan, kumpi on väsyneempi tekemään sitä tai tätä. Loppupeleissä siitä ei
seuraa mitään hyvää.
Ajattelin itse kokeilla, yrittää ainakin.
Jos huomaan oikeasti
toisen olevan väsynyt. Voisi sille tarjota vaikka hetken lepoa kainalossa
(saisi siinä itsekin levätä, kuin huomaamatta, ja ilman sitä että –niin mäkin
lausahdusta) tai tarjota tekemään jonkun asian puolesta. Tiedän että on päiviä
kun molemmat oikeasti ovat väsyneitä, aivan varmasti.
Voiko lausahdus – niin mäkin,
olla vaan sellainen ”tapa” tai sellainen mitä ei ehkä niinkään ajattele. Siihen
on ehkä helppo turvautua, jos kyseessä on vaikka sellainen asia mitä ei
haluaisi tehdä yksin..
Hmm.. Ehkä sekavasti
selitetty, mutta kuitenkin.
Tänään minä en ole väsynyt, oletko sinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti