Pahrisuhteen aallokkoa

Me ollaan puolison kanssa oltu pian 6 vuotta yhdessä. Aika tuntuu menneen nopeasti. Vaikka vuosien aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua vaikka mitä, pääasiassa kuitenkin paljon positiivista. Tällä hetkellä eletään parisuhteen seesteistä aikaa, aika tasapaksua arkea. Omakoti- asuntolainalla, kaksi – kohta kolme koiraa jaloissa pyörimässä, parkkipaikalla auto odottamassa kauppareissuja ja molemmilla vakituiset työt josta saadaan rahaa arjen pyörittämiseen.

Haaveissa suunnitellaan parisuhteenrekisteröimistä ja ehkä tulevaisuudessa lapsen hankintaa. Kaikki tuntuu hyvältä. Ja niin pitääkin.

Vaikka vuosia ollaan oltu yhdessä, huomaan että viihdyn puolisoni seurassa edelleen todella hyvin. Tuntuu että olemme kasvaneet yhteen. Mutta tiedän, että omaa aikaa ja omia tekemisiä olisi hyvä olla. Meillä on vuosien saatossa käynyt niin että omista kavereista on tullut yhteisiä, kahvitellaan meillä ja vietetään aikaa porukalla. Muutama ystävä on sellainen jota näen satunnaisesti ilman puolisoani. 

Keskustelimme asiasta puolisoni kanssa ja huomasimme että teemme todella paljon asioita yhdessä, puolisoni tykkää välillä erakoitua ja viettää rauhaisia päiviä ihan vaan olemalla, kun minä taas olen sellainen energia jänis joka jaksaa pomppia aamusta iltaan ja on kokoajan keksimässä uutta tekemistä ja menemistä.

Nyt siis tarvitsisi löytää jotain kompromisseja, jossa keksisin itselleni tekemistä, sellaista jota voisin tehdä yksin tai kaksin ystävän kanssa. Harrastuksen ehkäpä? 

Tunnustan olevani aikamoinen kotihiiri, ja tykkään touhuta kotona ja viettää aikaa koirien kanssa. Mutta tiedän että pitkällä tähtäimellä ajateltuna olisi hyvä keksiä elämään jotain muutakin sisältöä, mitä se voisi olla, sitä mietin ja pähkäilen. Ehkä keksin, ehkä en. Tärkeintä kuitenkin olisi olla onnellinen.

(aah, niin syvällistä)

kuva lainattu