Pikkaisen alkaa huumori hiipua tästä naisesta, tasan
kuukausi sitten olin poskiontelontulehduksessa ja antibiootti kuurilla ja nyt
taas. Noh käristään, syödään lääkkeitä, ihmetellään kun puoliso karjuu asiaansa
naamapunaisena ja silti se kuulostaa vain tavalliselta puheelta vaikka eleet
kertovat toisin (korvatulehdus on sen verran paha että haittaa kuuloon),
maataan sohvalla ja ihmetellään tätä tutuksi tullutta paineen tunnetta poskissa
ja otsassa. Josko huomenna olisi parempi olo?
(P.s Lääkäri pelotteli, jos jatkossa näin usein poskiontelontulehduksia, niin ei enään antibiootteja vaan suoraan punktoitavaksi. KÄÄK)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti