Leppoisa sunnuntai

Puoliso suuntasi aamusta jo töihin, itse majoitin itseni sohvan nurkkaan. Kaija Koo ja PMMP soi vuorotellen cd-soittimessa virkkuukoukku viuhuaa ja vieressä höyryää kuuma kahvikuppi.

Olen antanut itselleni luvan vain olla, olla ja nauttia hetkestä, hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä. Illaksi olen kyllä aikonut lähteä tukilapsen kanssa valokarnevaaleihin linnanmäelle. Enhän mä tietenkään osaa koko päivää vaan olla. Ja joo, mun olemiseen tänään on kuulunut myös pyykkien viikkausta, vaatekaapin siivousta ja pitkä lenkki koirien kanssa, mutta kaikki ne kotihommat ovat tuntuneet mukavilta kun ei ole kiire, ei tarvitse katsoa kelloa vaan voi vaan tehdä oman fiiliksen ja jaksamisen mukaan.

Ennen olin kova suunnittelemaan ja järjestelemään ohjelmaa. Aina piti olla tekemässä jotain, tunsin huonoa omaatuntoa jos VAAN olin, enkä saanut mitään aikaan. Nyt kuitenkin olen oppinut hölläämään, aina ei tarvitse olla suunapäänä menossa vaan nauttia hetkestä. Se on aika hieno taito mielestäni ja minulta se on vaatinut harjoittelua. Nyt tämä mahdollisuus tuli vielä enemmän konkreettiseksi puolison työn myötä, koska uskallan epäillä jos puolisoni olisi nyt kotona, olisin varmasti suunnitellut meille jotain ohjelmaa ja menoa päivän kuluttamiseksi :)

Mutta se että osaa vain olla ja nauttia kodistaan tuo myös ihan uuden ilon siihen kun sitten joskus lähteekin kyläilemään tai kauppoihin. 

Syksy ja sateet, ei masennuta vaan vedetään villasukat jalkaan ja hiljennytään sohvalle.

Kuuntelemaan ja haistelemaan fiiliksiä, aina ei tarvitse tehdä jotain.