Aamulla jo viideltä availin ensimmäisen kerran silmiä ja
ihmetys oli suuri kun huomasinkin verhojen välistä pilkistävän auringon.
Onneksi kuitenkin nukahdin uudestaan ja seuraavan kerran silmät avautuivat
seitsemältä. Silloinkin aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja sain tihrustettua
ikkunalla olevasta lämpömittarista että ulkona tosiaan taitaa olla kesä,
lämpömittarin lukema oli +23astetta.
Pomppasin pystyyn ja kurkkasin ulos, ei sade pilviä, ei
tuulta, ei jälkeäkään ukkosmyrskystä. Koirat siis hihnaan ja kävelylle.
Puolisoni sai tänä aamuna jäädä makoilemaan sängyn pohjalle. Kahdeksan aikaan
aamukahvit maistui hyvältä avaraa luontoa telkkarista ihmetellen. Sen jälkeen
alkoikin aikamoinen tuhina, koska ei sada eikä ulkona näytä ankealta tämä perhe
alkoi siivota oikein urakalla.
Keittiön kaapit on pesty, pyykkikone laulanut,
puoliso maalailee eteisen listoja ja minä juoksen ympäri kämppää rätti kädessä.
Ja kaikki tämä vain sen takia ettei tullutkaan ukkonen. Jos
ulkona olisi synkkää ja ankeaa, ei sitä itsekkään jaksaisi mitään saada aikaan,
mutta koska ulkona on niin kaunis ilma, on ihana tuusata ja laittaa kotia
kuntoon.
”Lihakset” käsissä ja selässä on pikkaisen jumissa eilisestä
rehkimisestä tontilla, mutta ei haittaa, sehän vain kertoo siitä että jotain on
tehty, ja ilmeisesti jotain hyödyllistä jossa lihaksetkin on päässyt töihin.
Aamulla postilaatikosta posteja hakiessa nousi hymy korviin.
Olen jo pitkään puhunut puolisolleni kuinka haluaisin lähteä jonnekin mansikka
tilalle keräämään mansikoita. No nyt sitten oikein posti toi kutsun Marjatila Juhmosta,
jonne aion kyllä suunnata joku aurinkoinen päivä. Sitä on viimeksi pikku
tyttönä tullut poimittua mansikoita ja silloinkin suoraan suuhun, jotenkin on
ihana ajatus käydä itse poimimassa pakasteeseen mansikat ja loput herkutteluun
tulevat mansikat voi käydä himon yllättäessä ostamassa torilta.
Ihana kesäinen olo, katsotaan saadaanko se sade tänne
myöhemmin vai mitä sille ukkoselle oikein tapahtui?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti