Romantiikkaa

Päätimme hemmotella toisiamme ja lähdimme leffaan vähä niin kuin treffeille. Emme ole kovia leffassa kävijöitä mutta minulta löytyi yhdet vapaaliput jotka olivat menossa vanhaksi, joten tartuimme tilaisuuteen. Leffaksi valitsimme Nälkäpelin. Olen kuullut kyseisestä leffasta ja kirjasta paljon ja se vaikutti mielenkiintoiselta. Eniten siinä mietitytti se että onko elokuva liian jännittävä, koska minä mieluummin pidän komedioista ja romanttisista hömppähömppä elokuvista, jännityselokuvia voi katsoa omalta kotisohvalta silloin kun voi mennä piiloon rauhassa peiton alle tai vaihtaa välillä kanavaa.

Uhmasimme kuitenkin ja varasimme liput. Puolisoni lupasi pitää minua kädestä ja tarvittaessa ottaa kainaloon. Varasinkin meille ylärivistä paikat että saan sitten rauhassa mennä kainaloon piiloon.  Ennen elokuvaa kävimme jätskillä herkuttelemassa ja samalla hempeiltiin muistelemalla meidän suhteen alkuaikoja. Hassua miten se aika vaan menee, melkein viisi vuotta sitten tavattiin ekan kerran. Nyt sitä on jo yhteinen koti, kolme koiraa ja auto ja ollaan oltu kaksi vuotta kihloissa. Ja rakkautta riittää.

Leffa itse olikin sitten oikein hyvä, minä ainakin tykkäsin. Itkua ja jännitystä piisasi ja nenäliinoja meni ihan mukavasti. Juoni oli mukaansa temppava ja yllätyksellinen. Muutaman kerran piti tarttua puolison käteen ja kurkkia seiniä ettei ihan hysteeriseksi olisi itku muodostunut. Innostuin elokuvasta sen verran että ajattelin haalia sen kirjan käsiini ja lukea sen myös.

Leffan loputtua sainkin sitten päänsäryn ja automatka kotiin oli hiljainen. Olisikohan päänsärky syntynyt siitä kun niin kovasti yritin kyyneleitä pidätellä ;) Puoliso lupasi juuri ennen kotiin pääsyä hoitaa koirat ja laittaa iltapalan jotta voin mennä lepäämään rauhassa, mutta niin kuin arvata saattaa kaikki ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Kotona odotti koira, joka oli ripuloinut JUOKSUHOUSUIHIN sekä pissannut lattialle. Edessä oli armoton siivoaminen, sekä koiran pesu. Päänsärky unohtui siinä tohinassa ja kello läheni puolta yötä ennen kuin edes pääsimme nukkumaan.  Kun viimein pääsimme sänkyyn, ei voinut muuta kuin nauraa, miten se arki alkoikin heti romanttisen illan jälkeen.

Näin siis meillä, kolmen koiran perheessä.