Koira vaeltelee ympäri asuntoa ja puhisee hiljaisia haukkuja. Ei usko vaikka kielletään, unisilla silmillä erotan kellon olevan kaksi yöllä. Puolisoni nousee vierestäni ja yrittää sanoa rauhallisella äänellä, jossain on sattunut jotain. Yhtäkkiä erotan sälekaihtimien välistä vilkkuvia valoja ja jossain haisee savu. Onneksi ei ihan lähellä meitä kuitenkaan. Takapihalta näkee, muutaman talon päässä tien toisella puolella palaa armottomilla liekeillä paritalo. Savunhajusta tulee pahaolo ja tuntuu että jalat on hyytelöä. Puolisoni käy ulkona tarkistamassa tilanteen ja katselemme hetken vielä ikkunasta.
Miltä voi tuntua menettää kaikki, kaikki mikä on ehkä pelkästään materiaa mutta kuitenkin. Menettää koti, vaatteet, valokuvat, tavarat, kaikki. Onneksi ihmiset pelastuivat hengissä ulos palavasta talosta. Muuta ei sitten jäljelle jäänytkään.
Meillä nukuttiin levottomasti loppu yö. Pelotti ja paloautojen valot vilkkuivat makuhuoneen seinille. Nukahdin ehkä klo. 4.30 tiukasti puolisoni kainalossa kiinni.
Aamulla kaikki tuntui epätodelliselta. Koiria ulkoiluttaessa naapurin nainen oli hädissään varmasti valvonut yön seuratessa liekkejä. Kertoi auton ikkunasta että jäljelle ei jäänyt asunnosta kuin alakerroksen tiilet, ehkä yksi pystyssä oleva seinä.
Kävin katsomassa palopaikkaa, oli pakko saada tilanteelle ns.Kasvot.
Hurjan näköistä ja surullista. Näinkin voi tapahtua.
Ihan kamalaa. Säikähdin kun luin uutisen. Onneksi teillä ei ole mitään hätää.
VastaaPoista