lauantai 7. huhtikuuta 2012

Pysähdys...

Parisuhde ja sen päättäminen, tietenkin se on itsestään selvyys että se joka jättää on siinä "helpossa" roolissa, se on saanut puida, miettiä asioita etukäteen ennen kuin tuo asian esille sille toiselle osapuolelle. Mutta miksi, miksi niin usein parisuhteet päättyvät siihen että toisesta tuntuu siltä ja tältä ja se on loppu. Miksi ei voisi puhua asioista ajoissa, niin että olisi mahdollisuus ehkä korjata tilanne vielä, miksi niin harvoin annetaan toinen mahdollisuus? Miksi vaikeista asioista on niin vaikea puhua ajoissa? Mitä tarkoittaa jos rakkaus loppuu?  Tulee kylmät väreet ihan ajatuksestakin, jos nyt puolisoni huutaisi tuolta sohvalta ilmoitusluontoisen asian ja ilmoittaisi haluavansa erota. Mitä sitten? Se olisi isku alle vyön. Se olisi pudotus kovaa ja korkealta. Mutta kuitenkin niinkin voi tapahtua, koska koskaan ei pääse kokonaan toisen pään sisään eikä tiedä mitä toinen oikeasti ajattelee. Sitä on vain pakko luottaa ja uskoa siihen suhteeseen. Tehdä sen eteen ne asiat jotka kokee tärkeäksi sillä hetkellä ja olla vain oma itsensä. Joskus, joskus sekään ei riitä. Ystäväni soitti ja kertoi hänen puolisonsa muuttaneen pois, rakkaus oli loppu. Ystäväni oli rikki ja riekaleina, tuskan keskellä. Tuntuu ahdistavalta kun ei löydä sanoja, ei osaa eikä pysty auttamaan. Silloin kun sydän itkee, sen on annettava itkeä.
Puhelun jälkeen sydäntäni puristi ja kovaa. Kipusin rakkaani syliin. Onhan meillä sellainen taito, taito puhua ja selvittää asiat ennen kuin on liian myöhäistä?

1 kommentti:

  1. Näitä samoja mietteitä on ollut täälläkin aina ajoittain. Jos joku on menossa pieleen, niin kunpa siitä saisi edes hieman vihiä vielä silloin, kun jotakin olisi tehtävissä.
    Tuollainen täysi yllätys olisi valtavan kamala shokki.
    Voimia sinne hänelle, jolta puoliso on muuttanut pois.

    VastaaPoista