Eilinen purkaus ehkä hieman hymyilyttää.. Harvempi parisuhde sentään päättyy yllättäen(puolison huutaessa asiansa sohvalta), vaikka se kuitenkin aluksi siltä tuntuu. Tuntuu kuin ero tulisi yllättäen kuin kirkkaalta taivaalta. Mutta kun antaa hetken itselleen aikaa ja alkaa kelata taaksepäin, saattaa huomata niitä pieniä merkkejä sieltä täältä mikä puhuvat puolestaan. No mutta ymmärsitte pointtini varmaan.
Tänään vietettiin aamupäivä kummipoikani jääkiekko turnauksessa. Tyypit ovat alle 10vuotiaita ja meininki aivan huimaa. Oli väliaika musiikit ja jopa cheerleaderit heiluttamassa viuhkojaan (jotka myös tosiaan 8-10vuotiaita). Siellä meillä oli oma pikku fanijoukkomme ja hienosti pojat pelasivatkin. Nyt sitä on taas ääni käheänä ja käsiä pakottaa taputtamisesta.
Aloin tuossa miettimään blogilleni uutta nimeä, kun eipä nyt näytä noita käsityöpostauksia hirveästi ilmestyvän. Sekin on sellainen kausittainen innostus, välillä teen silmät sikkuralla viikko tolkulla käsitöitä ja sit yhtäkkiä tulee ähky ja puikot ja vermeet pysyy kaapissa piiiitkän aikaa. Nytkin olisi ihan liian monta hommaa keskeneräisenä odottamassa vuoroaan. Hmm.. josko sitä innostus taas pulpahtaisi kun uusin Suurikäsityölehti ilmestyi postilaatikkoon.
Mutta nyt taidan lähteä tuhoamaan viimeistä pääsiäispupu – suklaatani ja suunnata sen jälkeen raikkaaseen ulkoilmaan lenkille koirien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti