se että tuntuu kuin päivät vain lentäisi silmieni edessä ja en saa mitään aikaan tuon 24tunnin aikana. Viime viikolla havahduin moneen otteeseen siihen tunteeseen kun tajusin kellon taas olevan niin paljon että oli koirien iltalenkin aika ja nukkumaan meno. Työpäivän jälkeen ja nukkumaan menon välissä tuntui kuin kello olisi juossut eteenpäin. Ja se aiheutti suorastaan ahdistusta. Tuntui kuin mitään ei olisi ehtinyt tehdä, taas kello oli jo niin ja niin paljon. Stressinhän siitä sai aikaan.
Mutta onneksi on pääsiäinen, neljä vapaata putkeen. Ihanaa.
Tämän tunteen taisin tiedostaa niin hyvin että heräsin sitten tänä aamuna kello 6 migreeniin. No mutta palataan siihen myöhemmin koska nyt haluan hetken fiilistellä eilistä.
Olimme puolisoni ja rakkaan kaveripariskunnan kanssa katsomassa Jokerit-Jyp peliä Hartwall areenalla. Olen ollut koko pienen ikäni jokeri fani vaihtelevalla menestyksellä. Muutama vuosi sitten istuin fanikatsomossa melkein kaikki jokereiden kotipelit ja nyt muutaman vuoden ajan olen käynyt silloin tällöin peleissä. Tänä vuonna sitä sitten taas on innostuttu oikein suurella puna-keltaisella sydämellä kannustamaan Jokeri laumaa.
Eilen oli huiman huikea ottelu, vaikka hävittiinkin. Taistelua ja tahtoa löytyi ja peli oli kaikin puolin viihdyttävä. Parasta siitä teki tietenkin myös hyvä seura. Tänään sitten käsissä tuntuu pakottava tunne eilisestä taputtamisesta ja kurkussa jännä karheus huutamisesta. Pelejä kun on katsomassa ja pääsee kannustamaan omiaan, tuntuu kuin olisi ihan toinen ihminen, jotenkin, sitä tuntuu vain siltä. Ai että, meillä oli kivaa!
Tänä aamuna kuitenkin koitti todellisuus. Ensiksi pomppasin pystyyn tasan kello 06.00 ja kauhukseni huomasin kaatuvani äkkiä takaisin sänkyyn. Takaraivostani pyrki joku väkipakolla ulos. Migreenihän se siellä, pitkän tauon jälkeen oli päättänyt tulla häiritsemään minun ihanaa pitkäperjantai aamua. Sitä aamua kun ei olisi tarvinnut herätä kellon soittoon. Joka tapauksessa olin mielestäni fiksu, hyppäsin pystyyn ja lähdimme käyttämään koirat ulkona (päätä pakotti, mutta selvittiin hengissä), kotiin päästyäni otin pakkasesta kylmä pussin takaraivolle kera kahvikupin ja hiljennyin sohvan nurkkaan. Rakas puolisoni tuli sitten vaihtamaan kylmä pussin kuumaan kauratyynyyn ja siirryin takaisin nukkumaan. Kello 8.30 avasin ensimmäisen kerran silmät ja dadadaaa migreeni oli selätetty ja olo oli vallan mainio. Siitä lähtiin onkin sitten touhuttu kodin parissa, siivoilua ja järjestelyjä. Kaikkea sitä mihin tuntuu ettei arkena tunnit riitä. Seuraavaksi odottaa pitkä kävely ulkona ja ansaittu suklaamunien tuhoaminen sohvan nurkassa seurana sinkkuelämää tuotantokausi.
Ihanaa pitkäperjantaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti