Tämä on ollut jännä viikko moneltakin osin, ensiksi sain ensimmäisen ”tv-esiintymiseni” tuossa keskiviikkona. Kuvakset tapahtuivat vauhdilla. Maanantaina tuli puhelu että lähdenkö mukaan, tiistaina kuvattiin ja keskiviikkona tuli ohjelma ulos. –Joo mun esiintyminen oli sellaiset tiiviit kolme minuuttia, mutta kuitenkin. (ja isoveli huomasi sen tärkeimmän, viesti tuli perässä: näytät telkkarissa lihavammalta kuin livenä –kiitos)
Torstaina jäinkin sitten yksikseni pyörittämään perhettä kun puolisoni suuntasin kohti lappia viettämään mummonsa 80vuotissynttäreitä. Eikä siinä vielä mitään, mutta mulle jäi vastuu osallistua yhtiökokoukseen sekä edustaa puolisoani hallituksessa. Joo ei ole paha homma, naapureita kun on kaikkiaan 5 joten ei paha. Mutta silti, on asioita jotka mua ei hirveästi kiinnosta tai kiinnostaa tietenkin mut kun mä en ymmärrä taseista, yli jäämistä, alijäämistä yms mitään niin plaah. Mutta juu minä kilttinä tyttönä mene ja edustan ja olen tietäväinen nuori nainen. (selvisin kunnialla, siellä oli jopa hauskaa ja leppoisa tunnelma ja mikä parasta mä osasin siellä :D nimittäin yksi naapureista ihmetteli mikä on PTS. Minä tiesin, Se on Pitkän Tähtäimen Suunnitelma, jee en olekaan ihan tyhmä)
Kodissa on tyhjää, vaikka täällä kolme koiraa kulkeekin edes takasin, mutta silti. Se yksi, tärkeä puuttuu. Me ollaan oltu pian 5vuotta yhdessä ja meidän suhteen aika voi yhden käden sormilla laskea ne yöt jotka ollaan oltu erossa(siis sen jälkeen kun muutettiin yhteen, joskus kolme vuotta sitten) niin jotenkin se vaan tuntuu heti hassulta kun toinen ei olekaan tossa vieressä. En tarkoita sillä sitä että olisin surullinen tai mua jotenkin haittaisi se että toinen on reissussa. Se vaan on hassua miten siihen toiseen on kasvanut niin kiinni että sen poissaolon huomaa ihan heti – vaikka onhan tämä tietenkin suhteelle hyväksi, osata olla erossakin. Onpahan sitten sunnuntaina ihana nähdä.
Perjantaina sain ystäväni yökylään ja oli ihana höpötellä ja jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä, pohtia menneitä ja ihmetellä tulevaa. On ihana tunne jaksaa ajatuksia ja pohdintojaan jonkun sellaisen kanssa johon luottaa ja jonka kanssa on helppo jutella. Ei tarvitse ajatella sitä mitä toinen ajattelee tai kuvittelee vaan voi olla juuri sellainen kuin on. Joskus kyseenalaistin väittämää että suhteet vaihtuu mutta ystävät pysyvät. Kyseenalaistin asiaa siksi koska mielestäni myös se puoliso, seurustelukumppani on tärkeässä roolissa, sekin on kuin ystävä vain vielä jotain enemmän. En halua ajatella että ystävyyttä pitäisi vaalia jotenkin eritavalla kuin parisuhdetta. Totta kai ystäviä ei saa unohtaa parisuhteen varjoon, mutta miksi pitäisi ajatella että suhde vaihtuu mutta ystävät säilyy, kyllähän ystävyys suhteitakin voi sammua ja tilalle tulla uusia, joskus sitä vain kasvaa erilleen myös ystävästä. Joka tapauksessa, minulle on vahvistunut tämän ystäväni kautta se että ystävillä on suuri merkitys, ja varsinkin on hienoa huomata se kuinka vahvaksi ja luottavaiseksi ystävyys voi muodostua ihan muutaman vuoden tuntemisen jälkeen. Ei siihen välttämättä tarvita lapsuus ja koulumuistoja joita on koettu yhdessä. Riittää se että löytyy yhteinen sävel siihen ystävyyteen, ja se sävel on se tärkein.
Menipä se syvälliseksi. Palataan asiaan kun pääsen pinnalle :) mukavaa lauantaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti