Arkista ahkeruutta

Työpäivän jälkeen surffailen julkisissa kulkuvälineissä n.35min ja 10min matkasta suoritan kävelemällä ja nauttimalla raikkaasta lumisateesta, joka kohdistuu suoraan vasten kasvoja mukavan tuulen saattelemana. Kotona minua odottaa kolmikko, mustia ja karvaisia. Edessä on ulkoiluttaminen. Lumi piiskaa kasvoja ja koirien turkit on hetkessä märkiä, mutta näyttää ettei niitä haittaisi. Haistellaan ja kävellään rauhassa, siihen kuluu aikaa reippaat 30min. Hupsistakeikkaa, kello on vierähtänyt jo tovin eteenpäin. Edessä olisi imurointi ja ruuanlaitto. Imurointi sujuu rutiinilla ja on ohi hetkessä, kotikin näyttää jo heti siistimmältä. Ruuan valmistumiseen menee tunti, sen onneksi hoitaa uuni. Minä istun sohvalle ja laitan Chisun cd:n soimaan ja hiljennyn tuijottamaan lumisadetta joka nyt hakkaa ikkunaan.

Voin sanoa, rehellisesti ja käsi sydämellä, tykkääväni arjesta. Arki, vaikka se sanan kuulostaa tylsältä ja jotenkin.. niin arkiselta J Mutta jokainen arjenkin hetki on jollakin tavalla aina erilainen, erityinen.  Joskus Arkista ehkä, mutta saa hymyilemään:

-          Junassa vastapäätäni istui tyttö koiransa kanssa. Koira nuolaisi kättäni, se oli suloista.

-          Lumen peittämä maa on kaunis, pehmeä.

-          Ruuanlaiton lomassa voi tanssia ja laulaa, ilman että kukaan näkee

-          Kun katsoo ikkunasta ja on ihan paikallaan, voi nähdä linnun joka tulee syömään kauralyhdettä lähipuuhun.

-          Imurointi tuntuu erilaiselta kun kuvittelet ulkoiluttavasi Otusta joka RAKASTAA roskia, silloin jaksaa imuroida kaikki nurkat 

-          Kynttilät tuo aina tunnelmaa pimeneviin iltoihin, ja luo tunnelmaa arkeen.



Pihalyhty oli saanut talvisen huurteen.