keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Mitä kuuluu?


pinterest


Täällä elellään ja oleillaan.
Päivät pyyhältää ohi ja illat hämärtyy jo aivan liian varhain.
Pakko kai se on sanoa ääneen, kaipaan kesää. Valoa varsinkin.
Kaipaan ehkä myös jäätelöä, sellaista mitä saa ostettua torilta.

Meidän perheen päällä on ollut tässä tovin sellainen musta pilvi,
huonoja uutisia satelee vähän liian kovalla tahdilla.
En lähde niitä tässä erittelemään koska se ei muuta eikä auta ketään.
Muutamana yönä tuli valvottua, heräiltyä useammin.
Aamulla jouduin lainaamaan puolison valokynää peittääkseni tummat silmän aluset.

Ihmeen ja kumman kaupalla tää on kuitenkin tehnyt meille (minä+puoliso) hyvää.
Meidän perheessä keskustellaan asioista entistä enemmän,
käydään läpi missä mennään, kuka jaksaa ja mitä/miten.
 

Jännittää.
Edessä on ensi viikolla puolison käsileikkaus.
Siksi toivonkin
Ei lisää lunta, tai ainakaan jäisiä katuja, koska tarvitsen tuota yksikätisenäkin
lenkittämään koiria mun kanssa.
Toivon... energiaa, että jaksan tarvittaessa lenkittää yksin niitä koiria jopa sen 10 tunnin työpäivän päälle.
Lisäksi toivon etten nyt sitten telo itseäni
niinkuin kävi melkein tasan vuosi sitten kun puoliso oli lähdössä leikkaukseen mulla
napsahti selkä. Oi oli sekin elämää, mutta selvittiin.

Koska ollaan Me, me selvitään tästäkin.
Mustan pilven alla, aurinko pilkahtaa ihan varmasti.
Ja jos aurinko päättää pysyä piilossa niin mä etsin sen :)
Löysinkin jo kätköistä keltaista lankaa, voisiko auringon vaikka virkata, tuohon seinälle.

Hymy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti