Arkeen vipinää.

Näinhän se sitten alkoi, se arki.
Mutta toisin kun olettaisi, olen siitä onnellinen. Töihin oli ihana palata. Toisena työpäivänä pysähdyin itsekseni kesken työpäivän. Hymyilin vain, pieni kyynel silmänurkassa.
Tajusin olevani onnellinen, onnellinen just tästä ja just nyt.

Teen työkseni sitä mistä olen unelmoinut. Olen vuoden aikana saavuttanut paljon uusia asioita
ja kehittynyt todella paljon monella osaa, niin työelämässä kun muutenkin.

Työn vastapainona mulla on ihana koti, jossa touhuaa kolmen koiran lisäksi rakastava ja ihana vaimo.
Eli lisää syitä pitää se hymy huulilla.

Lisää syytä hymyn tuo tietenkin myös ystävä jonka kanssa ollaan ihan vaan pikkasen hurahdettu Tuiskuttamaan muutamaan otteeseen, ja aah. perjantai oli taas jotain parasta.
Myöhään meni mutta suu hymyssä pistettiin perse keinumaan DTM.ssä Antti Tuiskun käskystä.
Enkä kyllä pistä pahitteeksi Cheekin paluutakaan. Liput jäähallikeikalle -kiitos.

Eilen oltiin viettämässä yhden ystävän yllätys synttäreitä ja vau mikä fiilis.
Paljon ihmisiä, iloa ja onnen kyyneleitä.


Näillä onnen ja ilon tankkauksilla olen valmis vaikka tarpomaan läpi harmaan ja synkän syksyn.
Ja jos alan valittamaan ja murehtimaan, toivon löytäväni nämä samat fiilikset muististani.


<3.