Postikortti haaste on lähtenyt innolla käyntiin.
Olen saanut haasteeseen mukaan myös puolisoni. Yhdessä kiertelemme kaupoissa ja ihastelemme erilaisia kortteja ja suunnittelemme mikä kortti sopisi kellekin.
Salamyhkäisesti olen udellut osoitteita sellaisilta ihmisiltä kelle en ole ennen tullut lähettäneeksi korttia.
Tänä vuonna niidenkin postin seasta löytyy kortti.
Olen nuorena ollut kova kirjoittamaan kirjeitä, mulla oli jopa joskus jossain lehdessä kirjakaveri ilmoitus ja sain aivan hurjan määrän vastauksia.
Muutaman kirjekaverin kanssa kirjoittelin useamman vuoden ja parhaimmillaan kirjeet olivat 15sivuisia.
Oli siinä posteljoonilla ihmettelemistä.
Ajan saatossa kirjeet kuitenkin unohtui ja kirjoittaminen jäi.
Kortteja olen kuitenkin aina lähettänyt, mutta silti yllätyin ettei kortteihin ihan tosta noin vain löydy kirjoitettavaa.
Ennen kirjeessä/kortissa saattoi kysyä kuulumisia, mutta nyt se tuntuu turhalta.. Tekstarit ja Whatapp viestit kulkee päivittäin..
Siksipä olenkin kirjoittanut kortteihin ajatuksia ja sellaista mitä toiselle ei ehkä arjen kiireessä tule kerrottua.
Viikonloppuisin istumme keittiön pöydän ääreen. Kaivamme kortti pinon ja mietimme kenelle lähtee seuraavan viikon kortti ja mitä siihen kirjoitetaan.
Tää on kyllä haasteita parhain pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti