Team me !

Maanantaina käsileikkauksesta saapuva puoliso oli iloinen yllätys
-Ei kipuja, ei huonoja oloja.
Mutta tosiasia oli se että oikeaa kättä ei voi käyttää.

Lähtö tilanne siis sellainen minä selkävammaisena ja puoliso käsipuolena.
Pisti meidät miettimään.

Maanantaiksi saimme apua ystävästäni joka ulkoilutti koiria ja auttoi meitä koko päivän.
Tiistai aamusta alkoi selviytyminen kahdestaan.

Ja kuinka ollakaan, arjen askareista selviäminen ei ollut kummallekaan itsestään selvää..
Tässä muutama tilanne...

-vessasta saapuva puoliso tarvitsi apua housujen kanssa.
Tää oli vielä iisiä..

-Takkia pukeva puoliso ei saa vetoketjua kiinni, minä en voi kumartua auttamaan..?
könyän lattialle istumaan, laitan vetoketjun alkuun ja puoliso nostaa minut kainaloista ylös, selkä ei anna yhtään kumartua. Huh, selvittiin.

-Koirien hihnat.. kumartumista ja kahden käden apu olisi tarpeen.
Kyykkyyn heittäytyminen kolmelle koiralle hihnat ja taas mennään..
Minä töpöttelen hitaasti rauhallisten koirien kanssa perässä ja puoliso pystyy yhdellä kädellä hallitsemaan tuon yhden viljanterin.

-KOIRAN KAKAN KERÄÄMINEN...
(kävin yhden lenkin maanantaina yksin.. jolloin heittäydyin lumihankeen...Jooo-o.)
Ratkaisu=
käärin kakkapussin puolison vasempaan käteen, puoliso noukkii kakat ja minä solmin pussin.
Hei tää toimii..

-Ruuan tekeminen...
toinen pitää kattilasta kiinni toinen hämmentää.
me ollaan tiimi.

Myönnän ettemme olisi tässä ilman kavereiden apua.
Koirien ulkoiluttaminen on aika riskiä ja kaupassa käynti ei tällä porukalla tule kuuloonkaan.

Mun selkäkipu ei helpottanut ja tiistaina jouduin suuntaamaan uudestaan lääkäriin.
Lääkäri teki kaikki testit, ei pitäisi olla iskias, vaan lihasperäistä selkäkipua.

Uudet lääkkeet kyllä auttavat pahimpaan kipuun, mutta tilalle on tullut pahoinvointia, joka ei helpota tätä tilannetta ollenkaan.... ilman lääkkeitä on selkäkipeä ja lääkkeiden kanssa olo on todella huono.
Valitseppa siinä sitten?

Onneksi ollaan saatu joka ilta joku tänne auttamaan..
Koirien pitempi lenkittäminen kahdestaan ei onnistu.
Ja kaupassa käynti on myös tällä kaksikolla ehkä ihan liian koominen tapahtuma..


Huomiseksi ollaan saatu kavereita auttamaan,
perjantaina toivottavasti selvittäisiin jo kahdestaan (joka myös tarkottaisi että mun selkä alkaisi vihdoin parantumaan).
Ei tää taida helppoa olla kellekkään,
en valita, tai vähän vain.