Siitä asti kun kuulin että ateneumissa on Tove Janssonin näyttely, halusin sinne ehdottomasti.
Mä en ole todellakaan mikään museo hiiri ja taulujen tuijottelu ja analysointi ei vaan jotenkin luonnistu multa yhtään ja onneksi puoliso on samallainen suuripiirteinen taulujen tuijottelija.
Mutta koska tykkään muumeista ja koko tuo Tove Janssonin meininki jotenkin vaan kiehtoo ja kiinnostaa.
Sinne siis (vihdoin ja viimein).
Näyttely itsessään oli iloinen yllätys. Oli maalauksia ja tauluja Tove Janssonin alku ajoilta.
Hienoja,upeita, mystisiä ja puhuttelevia. Useaan otteeseen Tove oli maalannut omakuva maalauksia
ja usein maalauksissa oli nainen joka poltti tupakkaa.
Paras kohta oli kuitenkin muumipiirrustukset ja upeat Tuulikki Pietilän tekemät muumifikuurit.
En voinut lakata tuijottamasti niitä upeita muutaman kynän vedon mudostamia muumihahmoja.
Joku se vain osaa..
Kierrettiin näyttelyssi reilu tunti, jonka jälkeen nälkä yllätti. Mulla oli suunnitelmat selvillä ja niinpä suunnattiin puolison kanssa Amarilloon syömään. Ja nams. Kyllä tuli massu täyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti