Puikkojen kilinää

Siitä se sitten lähti, hyvin lahjakkaasti ja ehkä jopa epätodellisen helposti tuo neljällä puikolla kutominen.
Olin oikeasti aika ylpeä.. Kunnes monen monta riviä myöhempänä aloin katsomaan työtäni tarkemmin...
Siitä näytti ennemminkin tulevan pipo nukelle kuin minulle.
Hmm.. Krokotiilin kyynel silmäkulmassa jouduin purkamaan..
Koska halusin oikeasti saada tästä jonkun käyttö tarkoitukseen sopivan, nukkeja meillä ei ole.
Noh. Siitä se alamäki sitten alkoi, aluksi siis lisäsin kymmenen silmukkaa lisää, kunnes alkuun pääsyn jälkeen huomasin että silmukoita puuttuu, no anoppi auttoi lisäämään. Noh sitten huomaan ettei joustin-neule mene ihan putkeen (noh nyt tietää ainakin miten päin pipo päähän pistetään... yhdessä kohtaa kun onkin kuusi silmukkaa oikein, kolmen nurjan sijaan).
Sitten tippui silmukka, katsosi puikko ja taisinpa kutoa kolmella puikolla neljän sijaankin
 ja sitten meni hermo... Mutta en luovuta enkä lannistu. Tätä minä halusin, oppia jotain uutta. Ja kolmen tunnin (muutaman tauon ja koiren lenkityksen) ja muutaman harmaan hiuksen jälkeen ollaan tässä...

Ja näin mututuntumalla, taidan tykätä niistä kahdesta puikosta ja koukusta ainakin vielä enemmän.
Puikkoja kun tuntuu olevan liikaa, ja jokainen sojottaa erisuuntiin ja mikä aina milloinkin ja mihinkin ja
APUA. Katsotaan saadaanko valmista vielä näille pakkasille vai vasta tuleville..
(kaikkia vinkkejä ja neuvoja otetaan avosylin vastaan :))