Häpeilemättään oma itsensä

Alkusanoiksi sanoisin näin;
olen ollut aina aika arka kroppani suhteen.
Vartalossani on muutama sellainen osa minkä voisin vaihtaa jos voisin.
Nenä -meidän suvussa on iso nenä. Veljelläni ja mulla, ja isän puolen kuvia kun katselen niin on niilläkin.
Polvet -Kolmen polvileikkauksen jälkeen, ne ei vaan oo kauheen nätit. Varsinkaan jos hame päällä haluisi hillua.
Varpaat -en koskaan käytä mitään kenkiä missä näkyis varpaat, saatika en tykkää näytellä mun varpaita esim. kesälläkään. Ne on jotenkin oudot?
Finnit -tarviiko edes selittää?

Mutta muuten olen ollut kroppani kanssa aina sinut. Laihduttaminen tai painon tarkkailu ei koskaan ole ollut mun juttu. Syön mitä syön ja painan mitä painan.
Nykyään vielä paremmalla omalla tunnolla kun siellä salilla olen innostunut käymään.
Saa syödä enemmän kun kuluttaa enemmän.. vai miten se meni?
Ennen hikoilin kovasti, etenkin kainaloista. Töissäkin vaihdoin kesken päivän paitaa, koska hävetti ne märät läiskät paidassa. Nykyään olen sanonut vaan ääneen -äh, ei tääkään dödö näköjään toimi. Ja kertonut että kaikkeni oon kokeullut. Onneksi muutama muukin on nostanut kädet ilmaan ja todennut, hei et oo yksin, kaikkeni mäkin oon kokeillut.

Noh tänään mua nauratti ihan hirveesti kun tajusin että mun juhlamekko hankinnassa mua on auttanut mun ihana ystävä, ja sen seurassa mä olen jotenkin unohtanut kaikki nää mun "en tykkää" kohtani. Tänään hörpimme kahvia meidän keittiössä, minä tukka likaisena, ilman meikkiä.. (Syy: olin lähdössä myöhemmin salille ja meikit naamassa en viitsinyt mekkoa sovittaa ettei mene likaiseksi)
Mekko päällä pyörin sen edessä ja taputtelin mahaani.
Totesin että alle kuukaudessa se ei tästä häviä, mutta tarviikokaan, se on osa mua.
Joskus toiste, aikasemmin, olisin vetänyt vatsani sisään ja jättänyt sanani sanomatta.
Polvien arvet ei haitannut kun mietittiin sukkahousu valintoja,
 ja oikeasti, 10vuotta futista pelanneena, ei ne jalat ole kuin misseillä, sori vaan.

Välillä sitä on vähän liiankin turhamainen,
Vapauttavaa on heittää ajatukset roskakoriin ja olla ihan vaan mitä on.