lauantai 28. syyskuuta 2013

Luopumisen tuskaa

Palvelit meitä reilut kolme vuotta.
Aikoinaan kun huomattiin tarvitsevamme sinua. Mietimme pitkään, kierreltiin katseltiin punnittiin mitetittiin.
Sitten koitti päivä kun muutit meille. Olit alusta asti kun meille kuulunutkin. Olit kuin unelma.
Huolehdit jokaisen roskan ja pölyn. Omistit pitkän johdon ja sinua oli helppo kuljettaa paikasta toiseen.
Olit tyylikäs ja sulavalinjainen. Olit helppohoitoinen. Kaikin puolin täydellinen.
Kunnes kovassa käytössä ja ahkerassa kulutuksessa unohdimme huoltaa sinua tarpeeksi hyvin. Ensiksi tiputit pari pyörää.. Huokailin ja harmittelin, jatkoin kuitenkin taluttamistasi tutuun tapaan kolmesti-neljästi viikossa. Joskus useimmin joskus lyhyesti josku pidemmän aikaa. Joskus puoliso raahasi sinut ulos ja näytti sinulle auton pölyjä ja likoja. Olit aina ahkera. Kun säiliösi täyttyi ilmoiti siitä iloisesti merkkiäänellä eikä kanssasi tarvinnut etsiä pölypusseja ja maksaa niistä maltaita.

Kunnes yksi päivä, aloit hajoilemaan oikein kunnolla. Rikki meni putki ja säiliö. Itku kurkussa katsoin varaosia ja päässä huumasi -varaosien ostaminen olisi tullut yhtä kalliiksi kuin uuden ostaminen. Silti olin tykästynyt sinuun niin paljon että olin valmis ne tilaamaan kunnes huolestuin moottorisi jaksamisesta ja kestämisestä. Jos nyt ostan kalliit varaosat ja sitten sydämesi ja moottorisi sanookin sopimuksen irti. Silloin uudet varaosat ja kauniisti kiillotettu säiliö ei meitä enään pelasta.

Teippi ja rauhallinen kulkeminen on ollut meidän valtteja viime kuukaudet.
Kunnes hermo meni. Huomasin ettet ole enään se sama tehokas kaveri.
Niinpä meille muutti uusi, uusi jota vierastan vielä kovasti. Luin ohjeita ja ihmettelen miksi tässä kävi näin.
Kiitos palveluksistasi, olit loistava imuri ja toivon että seuralaisesi olisi melkein edes sinun veroisesi.
Kolmen koiran perheessä imuri kasvaa arvoon arvaamattomaan.
Siksi luopuminen on joskus vaikeaa vaikka uusi odottaakin jo ovella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti