Ilmassa leijuva kysymys

Puolisoni on muuttanut aikoinaan kotipaikaltaan Lapista, tarkasti sanottuna Keminmaalta tänne Helsinkiin jo paljon ennen meidän tapaamista.

No kuinka ollakaan tiemme törmäsivät ja yhteistä elämää tulee tänä vuonna täyteen 6vuotta. Joka vuosi ainakin kaksi kertaa käymme keskustelun siitä kuinka puolisoni kaipaa takaisin lapsuuden maisemiin, syynä oikeastaan se että hän haluaisi olla lähempänä äitiään ja muita sukulaisia. Iso vanhemmat siellä suunnalla alkaa olla jo sen verran iäkkäitä että aikaa heidän kanssa ei ole enää lukuisia vuosia.

Ymmärrän tämän täysin. 

Itse olen asunut aina Helsinki-Vantaa akselilla, ja kun perhettä ja sukulaisia minulla ei juuri ole, lähteminen toiselle paikkakunnalle ei luulisi olevan ongelma. No jotenkin me olemme aina päätyneet keskustelussa siihen pisteeseen että katsotaan sitten kun asia tuntuu olevan ajankohtainen, mietitään sitten.

Oikeastaan jo vuoden verran olen asiaa punninnut mielessäni, miettinyt vaihtoehtoja kertomatta puolisolleni. Huomaan puolisoni ihan oikeasti kaipaavan lähemmäs sukulaisiaan. Pikku hiljaa ajatus on kypsynyt mielessäni ja olen miettinyt josko sitä sittenkin, elämässä pitäisi uskaltaa välillä ottaa riskejä ja pääseehän sieltä aina takaisin, jos ajattelisi lähteä aluksi vaikka 2vuodeksi ja katsoisi mitä sen jälkeen tapahtuu.

Meidän ajatuksena olisi muuttaa varmaankin johonkin Oulun suunnalle, koska itse en omista ajokorttia, joten kulku yhteyksiä pitäisi löytyä niin tulevan työpaikan kuin muun sosiaalisen elämän ylläpitämiseksi.

Se mikä minua kuitenkin vielä mietityttää ja pohdituttaa asiassa kovasti on miten kaikki asiat järjestetään, muutto, työpaikka, nykyisen asunnon myyminen? apua. Tiedän ettei me olla ensimmäisiä maailmassa jotka lähtisivät asumaan toiselle paikkakunnalle, mutta silti kuulostaa hurjalta. 

Mutta mitään päätöksiä ei edelleenkään ole tehty eikä tässä olla vielä minnekään lähdössä. 

Vahvasti kuitenkin uskon, että jos haluan jatkaa puolisoni kanssa yhteistä elämää, on minun hetki oltava vähän vähemmän itsekäs. Tiedän että minulla on niin ihanat ystävät ja läheiset joiden kanssa yhteydenpito varmasti pysyisi, asuisinpa minä sitten vaikka Timbuktussa asti. 

Ja eihän Oulusta Helsinkiin lennä kuin muutaman tunnin, 

ja lentopelkoisille junakin kulkisi ;) mutta siis, pohdintaa tämä vasta on.