Marssi värikkäässä joukossa

Meillä Pride viikko huipentui kulkueeseen, yllättävän moni oli saapunut paikalle vaikka sää ei alku metreillä ihan suosinutkaan. Itse olen käynyt (hätäisesti laskettu) 8vuonna peräkkäin Prideilla ja joka vuosi tuo kulkue ja puistojuhla ovat yhtä mahtavia tapahtumia. Se yhteenkuuluvuuden tunne on aivan mieletöntä, siinä porukassa jokainen saa olla mitä on, eikä sitä tarvitse selitellä kenellekkään.

Kulkue tuntui tänä vuonna väljältä ja musiikkia ja meno hiljaisemmalta. En tiedä osattiinko me vaan asettaa itsemme sellaiseen kohtaan kulkuetta, mutta pääasia että ihmiset olivat tulleet marssimaan tärkeän asian puolesta. 

Puistojuhlassa kiertelimme ja mukaan tarttui yksi kirja ja pari korttia, seurattiin ja kuunneltiin ystäväpariskunnan kanssa menoa. Illalla istuttiin porukalla meillä, nauttien piknikeväitä jotka oli tarkoitus syödä puistossa, mutta aamu sateen perusteella päätimme siirtää piknikin sisätiloihin, vaikkakin se osoittautui tarpeettomaksi, eihän niitä rankkasateita sitten tullutkaan.

Tänä vuonna osallistuimme myös ”kuinka lapsia tehdään” tilaisuuteen. Tuo kyseinen tilaisuus on järjestetty Prideilla jo monena vuotena mutta en ole itse sinne koskaan päässyt, syystä jos toisesta. Tänä vuonna ehdotin puolisolleni ja hän innostui. Se että olimme tuolla tilaisuudessa, ei tarkoita mitään suurempia ”vauva suunnitelmia”, olimme kuuntelemassa ja saamassa ajatuksia asian suhteen. Tällä hetkellä kun nuo vauva haaveet ovat ajankohtaisempia minulle kun tuolle toiselle osapuolelle. Ja minä olen meistä se aktiivisempi osapuoli ottamaan asioista selvää, niin nyt samalla istumalla saatiin molemmat aika tiivis tietopaketti (tilaisuus itsessään ei mielestäni ollut kovin kummoinen, odotukset ainakin itselläni oli korekammalla).

Mutta näin siis sujui meidän pridet tänä vuonna