Nyt jo muutaman viikon olen ihmetellyt tätä mun tavallisesta
poikkeavaa väsymystä. Aamuisin meinaan nukahtaa junaan (en ikinä nukahda
junaan). Yksi aamu naapuri penkissä istuvalla oli hauskaa, kun havahduin
pystyyn juuri kun olin notkahtamassa eteenpäin. Onneksi seuraava pysäkki olikin
jo se millä mun piti jäädä pois, niin ei tarvinnut siihen jäädä häpeämään.
Päivisin töissä pitää pysyä kokoajan liikkeellä, kun muuten
silmät meinaa väkisin painua kiinni ja leuka on kipeä haukottelemisesta. Kotiin
taas kun pääsen, niin olen parina päivänä jo ottanut melkein tunnin unet (ja
tämä kaikki on aivan epätavallista minulle).
No onneksi oli ylitöitä ja johtaja ilmoittikin että voin
olla loppuviikon vapaalla. Kiitos, mielelläni.
Tänään on sitten nukuttu, eilen sammuin ennen kymmentä,
heräsin neljältä (koiralle, kiitos) nukahdin uudestaan kuuden jälkeen ja
heräsin puoli kymmenen. Nyt ainakin tuntuu siltä että olo on pirteämpi. Josko
se tästä tasaantuu kun pääsee uuteen rytmiin. Töitä olisi vielä kuitenkin neljä
viikkoa edessä ennen kuin kesäloma alkaa.
Mutta pakko myöntää että on erilaista viettää vapaapäivää
näin ex-tempore, normaalisti olisin heti sopinut jotain ohjelmaa, lähtenyt ehkä
Kotkaan kummipojan luokse tai vähintään järkännyt kaveri tapaamisia yms. Nyt
kun en ehtinyt valmistautumaan tähän minilomaan mitenkään voin oikeasti vain
olla (vähä niin kuin pakostakin). Jos kuitenkin aurinko hellii tuohon malliin,
kaivan pesuvehkeet ja menen ulos pesemään meidän aitoja, viikonloppuna kun
olisi tarkoitus alkaa niitä maalaamaan.
Niin ja minähän lähden lauantaina Tallinnaan, perinteiselle
risteilylle työporukan kanssa. Kivaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti