Suomen pelejä on seurattu aktiivisesti ja kannustettu
kunnolla. Viime yönä saatiin vielä lapista puolison lapsuudenystävä perheineen
meille kyläilemään. Joten touhua riittää. Kotia ei ole laitettu kevätkuntoon,
vaan pentukuntoon. Johtoja on piiloteltu ja mattoja kerätty varastoon. Vajaa
viikko niin pieni herra tulee kotiin. Sydän pakahtuu tästä odottamisesta, mutta
uskon että se on sen arvoista.
Uusin käsityölehti tuli ja odotan että saan mennä terassille
istumaan ja sitä selailemaan.
Tuossa muutama päivä sitten tuskastuin kun en saa
aloitettua mitään käsityötä,
äkkiä tartuin virkkuukoukkuun ja aloin virkkaamaan
mitä muutakaan kuin bambulangasta rättiä.
Noh viikon päästä mulla alkaa
miniloma joten josko sen pennunhoidon yhteydessä innostuisi vaikka jotain
oikeasti tekemään.
Mutta nyt, ulkona paistaa ihanasti aurinko,
minä laitan ”piikkikengät”
jalkaan ja lähden tepastelemaan pihalle.
Josko me saataisiin meidän nurmikko
heräämään henkiin, keinolla millä hyvänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti