Hassua tässä kaikessa on se että mä olen ollut aina arka
esiintymään, enkä tykkää siitä vieläkään. Jännitän hirveästi aina etukäteen. Eilen
oli tosiaan video haastattelu. Mua pyydettiin siihen jo kuukausi sitten mutta
kuvaukset oli vasta eilen. Mua jännitti aikalailla etukäteen, kun en oikeastaan
tiennyt tarkkaan mistä oli kyse. Kun saavuin kuvauspaikalle, mua odotti
videokuvaaja ja haastattelija. Huoneessa missä mua haastateltiin, oli 3 kameraa
jotka jokainen kuvaa eri kuvakulmaa (ei yhtään hiostavampaa).
Kun kuvaaja läimäytti käsiä yhteen ja karjasi että kamerat
käy, niin jännitys oli pahimmillaan. Kysymyksiä sateli, yritin kertoa
luontevasti, lyhyillä lauseilla, ei jaarittelua, katse tiettyyn suuntaan,
muistaen puhenopeuden. Ja hups, ensimmäiset 15min takana ja kysymykset oli
kysytty. Kuvaaja kehui mua hirveästi. Sanoi että huomaa että olen ollut
ennenkin ”paineen” alla. Ei uskonut ensikertalaiseksi.
Olin itse yllättynyt. Kuvaaja aluksi varoitteli, että voi
olla että joudutaan ottamaan usea toisto ja saattaa mennä n. parituntia aikaa,
että homma on purkissa. Mä sain osuuden purkkiin 15minuutissa. Ilman toistoja.
Kuvaaja halusi että jatketaan kuvaamista mutta saan kertoa omia ajatuksia ja
mielipiteitä ilman kysymyksiä. Kuulemma siitä saadaan hyvä paketti.
Hiki tuli ja jännitti, mutta hauskaa se oikeastaan oli. Taas
ollaan yhtä kokemusta rikkaampia,
niin… ja se mikä ei
tapa, se vahvistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti