Kamera käy

Olen ollut mukana vapaaehtoistyössä jo useita vuosia ja sen kautta mulle on tullut tilaisuuksia päästä kokemaan monen laista juttua. Olen päässyt kouluttamaan ja kertomaan toiminnasta, osallistumaan erilaisille kehittämispäiville, ollut mukana ajankohtaisohjelmassa, iltalehdessä ja nyt pääsin haastateltavaksi erään järjestön tekemään kampanja videoon.

Hassua tässä kaikessa on se että mä olen ollut aina arka esiintymään, enkä tykkää siitä vieläkään. Jännitän hirveästi aina etukäteen. Eilen oli tosiaan video haastattelu. Mua pyydettiin siihen jo kuukausi sitten mutta kuvaukset oli vasta eilen. Mua jännitti aikalailla etukäteen, kun en oikeastaan tiennyt tarkkaan mistä oli kyse. Kun saavuin kuvauspaikalle, mua odotti videokuvaaja ja haastattelija. Huoneessa missä mua haastateltiin, oli 3 kameraa jotka jokainen kuvaa eri kuvakulmaa (ei yhtään hiostavampaa).

Kun kuvaaja läimäytti käsiä yhteen ja karjasi että kamerat käy, niin jännitys oli pahimmillaan. Kysymyksiä sateli, yritin kertoa luontevasti, lyhyillä lauseilla, ei jaarittelua, katse tiettyyn suuntaan, muistaen puhenopeuden. Ja hups, ensimmäiset 15min takana ja kysymykset oli kysytty. Kuvaaja kehui mua hirveästi. Sanoi että huomaa että olen ollut ennenkin ”paineen” alla. Ei uskonut ensikertalaiseksi.

Olin itse yllättynyt. Kuvaaja aluksi varoitteli, että voi olla että joudutaan ottamaan usea toisto ja saattaa mennä n. parituntia aikaa, että homma on purkissa. Mä sain osuuden purkkiin 15minuutissa. Ilman toistoja. Kuvaaja halusi että jatketaan kuvaamista mutta saan kertoa omia ajatuksia ja mielipiteitä ilman kysymyksiä. Kuulemma siitä saadaan hyvä paketti.

Hiki tuli ja jännitti, mutta hauskaa se oikeastaan oli. Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia,

niin…  ja se mikä ei tapa, se vahvistaa.