14.2

Ystävänpäivä.
Itselläni on ristiriitaiset ajatukset tuosta päivästä. Ensinnäkin minusta on ihanaa lähettää postikortteja ja ajatus ystävien muistamisesta kuulostaa hyvältä. Mutta sitten on se ääripää sisälläni jonka mielestä on kaikkea muuta kuin kivaa saada ystävänpäivä toivotuksia tekstiviesteinä juuri ystävänpäivänä. Mielestäni ystävänpäivä on aina, milloin vaan koska vaan mielestäni pitäisi muistaa ystävää. Laittaa se postikortti postiin tai tekstiviesti useammin kuin silloin kun siihen on ihan varattu päivä. Olen ymmärtänyt, että ystävänpäivä herättää tunteita. Tärkeintähän on se että toimit niin kuin sydän sanoo.  Uutisissa kerrottiin että ystävänpäivä on kiireisin päivä sitten joulun jälkeen. Ystävänpäivänä lähetetään vuoden toiseksi eniten kortteja ja kirjeitä.

Minun tämän vuoden ystävänpäivä meni ohi huomaamatta (voin turvautua kiireeseen tai sanoa suoraan ettei ole mun juttu). Ennen olen lähetellyt kortteja ja ollut ahkera tekstiviestien kirjoittaja, mutta tänä vuonna tuntui siltä että haluan poiketa massasta ja muistaa ystäviäni juuri silloin kun minusta siltä tuntuu.

Ystävänpäivänä ei siltä tuntunut.

Lisäksi tätä pohdintaa vauhditti yksi viesti. Nimittäin sain ystävänpäivänä viestin ystävältä, ystävältä johon en ole kohta vuoteen pitänyt yhteyttä (syystä että, en tiedä, ehkä elämä vain kuljettaa meitä eri suuntii, arjen kiireet ja niin poispäin), aluksi tuntui hyvältä saada tuo viesti. Tietää ainakin että ystäväni on edelleen olemassa jossain. Mutta pidempään miettiessäni mua alkoi suututtaa. Miksi ystäväni muisti minua juuri ystävänpäivänä, vaikka vuoteen on mahtunut monta muutakin päivää jolloin olisi voinut muistaa. Se että viesti tuli juuri ystävänpäivänä sai sisäisen ”piruni” miettimään että olinko yksi vain niistä kännykän nimilistasta olleista vai lähtikö viesti minulle aivan vilpittömästi. No piru työnnettiin taka-alalle ja päätin olla aikuinen, vastasin (vilpittömästi) viestiin. Kysyin kuulumisia (vilpittömästä halusta tietää).

Nyt vain jään odottamaan. Ehkä seuraavaa ystävänpäivää.