Uni

Olin aloittanut taas jalkapallon, meillä oli palaveri jossa kerroin uudelle joukkueelleni peli historiaani. Samaan aikaan pukukopin ovelle koputettiin ja veljeni seisoi ovella puhelin kädessä. Viittoi minua puhelimeen. Ihmeissäni menin puhelimeen ja siellä joku nainen kertoi ystäväni kuolleen. Huusin ja itkin, yritin kysyä naiselta mitä on tapahtunut mutta hän vain sanoi että nyt ei ole aikaa selitellä koska ystäväni koiralle tarvitaan uusi koti. Siinä vaiheessa tunsin kuinka maailma alkoi pyöriä silmissäni ja kaaduin.
Samaan aikaan sain itseni hereille. Hyi. Tuntui pahalta. Laitoin heti viestiä ystävälleni että onhan hän kunnossa ja seuraavaksi ajattelin soittaa veljelleni, koska outoa miksi juuri veljeni oli toimittamassa tuota suruviestiä.
No onneksi se oli vain uni. En yleensä jää miettimään menneitä unia, mutta tämä uni sai mun aamuun uusia ajatuksia. Olen aamulenkillä koirien kanssa miettinyt että entäs jos oikeasti meille tapahtuisi jotain, koirat olisivat kotona ja me esim. jouduttaisiin auto-onnettomuuteen. Kukaan ei tietäisi missä meidän koirien ruuat sijaitsee saatika mitä ne syö. Kuka löytäisi koirien hihnat ja niiden paperit. Tai kuka haluaisi ottaa koiristamme vastuun. Sydäntä kylmäsi. Melkein jopa itketti. (ihmeen tunteelliseski sitä yhtäkkiä taas.. pillittää joka hetki). Palasin lenkiltä ja otin asian puheeksi puolisoni kanssa. Yhdessä mietimme että ehkei se oli hätävarjelun liioittelua jos vaikka johonkin kaapin oveen tekisi listan tärkeistä asoista, asioista jotka vain me tiedämme koskien koiriamme ja kotiamme. Vähän kuin muistilappu jollekkin, jos jotain sattuu.

Noh, olenko ihan hölmö.. ehkä, mutta eihän sitä koskaan tiedä..