No mutta joka tapauksessa päätin sitten aamutuimaan lähteä
kaupungille ostelemaan kauan haaveilemaani magneettien teko tarvikkeita,
pyörähdin samalla hakemassa Kampin alakerrassa olevasta Kaakaopuu nimisestä kahvilasta
käsintehtyä suklaata. Käsintehdyt suklaat korvaavat loistavasti menetetyt
suklaafestivaalit. Kotona ruoka odotti
valmiina joten sen puolesta en päässyt puolisoani yllättämään, mutta päätin
käydä vielä vähän kiertelemässä ja päädyin ostamaan pienen lahjan, pienen
lahjan muistuttamaan rakkaudesta ja siitä kuinka hyvä olla tässä suhteessa on.
Kotiin päästyäni häädin sohvalla makoilevan puolison
makkarin puolelle että pääsin itse ahertamaan keittiöön. Kaunis kattaus,
kynttilöitä palamaan ja taustalle soimaan kukas muukaan kuin Jenni Vartiainen,
mitä enempää sitä olisi voinut pyytää kotitreffeiltä, no tietenkin, ne suklaat
nätisti esille sekä lahjapaketti koristamaan kattausta. Siinä vaiheessa oli jo
masussakin perhosia ja tunnelma kun oikeasti olisi treffeillä. Pöydän toiselle
puolelle hain suuresti ihmettelevän puolison.
Hymyjä, hihitystä ja jännitystä, niistä oli meidän treffit
tehty. Lisäksi illalla odottaa vielä leffailua murun kainalossa.
Niin ja mitä siellä paketissa sitten oli, no haluatteko
tietää?
-valkoinen Puman rannekello, ihan kuin puolisolleni tehty.
Että kiitos vaan keuhkoputkentulehduksen, etpäs onnistunut
pilaamaan tätä päivää.
Ihanilta kuulostaa nuo kotitreffit! Niin huomaavaista, mahtoi puoliso ilahtua. Ja viime postauksen kauluri on niin nätti <3
VastaaPoistaKiitos, puoliso ilahtui kyllä ja mitä kauluriin tulee, niin tykkään siitä kyllä itsekkin :)
VastaaPoista